tiistai 31. joulukuuta 2013

Miehen työ (2007)

Ohjaus: Aleksi Salmenperä
★★☆☆☆
33-vuotiaasta Aleksi Salmenperästä ei osaa varmuudella sanoa vielä hänen toisenkaan ohjaustyönsä jälkeen, kuinka vakavasti ohjaaja tulisi ottaa uuden suomalaisen tekijäpolven joukossa.
Ilman muuta hyvää kertoo se, että hankittuaan heti ensimmäisellä elokuvallaanLapsia ja aikuisia (2004) kaupallista uskottavuutta Salmenperä ryhtyykin toteuttamaan taloudellisen laskelmoinnin sijasta omaa pienimuotoista projektiaan, jonka pohjana on ohjaajan itsensä kynäilemä käsikirjoitus.

Se kertoo tehtaalta pois potkitusta perheenisästä, joka ensin yksityistä remonttipalvelua mainostettuaan ajautuukin myymään itseään kaupungin ostovoimaiselle naisväelle. Kotoaan aamuisin kahvilaan lähtevä mies ei luonnollisestikaan kerro asiasta sanallakaan masentuneelle vaimolleen, vaan uskoo järkähtämättömästi omiin kykyihinsä nousta tilanteen yläpuolelle turvaamaan perheensä taloudellinen hyvinvointi.

Haasteellisemmaksi järjestely muuttuu, kun asiakkaiksi ei enää osukaan pelkästään viehättäviä porvarisrouvia, vaan myös vammainen nuori nainen ja väkivaltainen sadisti.

Miehen työ (2006) sivuaa siis sisällössään hyvin ajankohtaisia asioita vammaisten oikeuksista aina äkillisen työttömyyden nujertamiin perhesuhteisiin. Niitä tärkeämpinä ohjaaja näyttää pitävän miesprostituoidun yhä sitkeämpää nöyryyttämistä ja seksin kaupustelun huvittavia piirteitä.

Jälkimmäisestä käy kuvaavaksi esimerkiksi kohtaus, jossa avioliittonsa sänkyelämään tyytymätön nainen opettelee oraaliseksiä tekopeniksellä. Tällaisella halpamaisuudella ohjaaja Salmenperä varmistaa mehevät naurut teatterissa, mutta ehkä oleellisempaa olisi tässäkin yhteydessä pohtia parisuhteita rasittavan kommunikaation puutteen perustuksia elimen imemisen sijasta.

Elokuva käsittelee miehistä taipumattomuutta liian usein sketsimäisen löysästi, eikä ohjaajan televisiosarjoista oppimaa lyhytjännitteistä ilmaisukieltäkään tohdi kaikkein kiehtovimpana pitää. Sivuhenkilöiden koomisten kompastelujen on kaiketi tarkoitus keventää masentavaa aihepiiriä, vaikka perheelle koituva tragedia vaatisi nimenomaan asiallisempaa, myös toiminnan moraaliin ja oikeutukseen paneutuvaa näkökulmaa.

Lopulta ennakkoluulottomuuttaan vakuuttava elokuva säälii ja toruu hairahtuneita ja välttää mieskeskeisyydellään ottamasta kantaa seksibisneksen rikollisiin, ihmisarvoa halveeraaviin ilmiöihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti