Sielunpelastajat (2010)

Ohjaus: Saku Pollari

★☆☆☆☆

Evankelis-luterilainen kirkko etsii paikkaansa maallistuneen yhteiskunnan sisällä perinteisten opetusten ja nykypäivän arvoja paremmin vastaavien vaatimusten välillä. Sen pelokkaan nuorallatanssin seuraukset ulottuvat tämänsyksyisestä joukkopaosta pienten radikaaliryhmien irtautumiseen.

Ne muistuttavat kirkkoa ja ympäröivää yhteiskuntaa ristiriidoista, jotka elävät syvällä ja ovat vaikeasti ratkaistavissa kaikkia tyydyttävästi. Protestien syyt kytkeytyvät kirkon liberaalistumiseen, joka on yksien mielestä liian hidasta ja toisten mukaan liiallista. Kirkko odottaa suukseen rohkeaa linjanvetäjää.

Vaikka Markku Koiviston vanaveteen muodostuneen herätysliikkeen taustat ovat kaukana 1990-luvulla ja entisen kirkkoherran henkilökohtaisissa kohtalonkysymyksissä, viralliseksi kirkkokunnaksi se erkani vasta syksyllä 2008 pienen julkisuuskohun saattelemana. Sitä ennen kapinallista oli syytetty suurin piirtein noituudesta ja koitettu hillitä pidätyksellä pappisvirasta.

Raamatun fundamentaalista tulkintaa harjoittavan ”Nokia-mission” tyypillisiä menoja ovat esimerkiksi hurmahenkiset rukoukset, sairaiden "parantamiset" ja kielilläpuhumiset.

Saku Pollarin televisiotyylinen seurantadokumentti käynnistyy uskonnollisen yhdyskunnan perustamisesta, mutta siinä häveliäästi sivuutetaan kysymys ratkaisun kirjavista motiiveista. Niistä yksi lienee ollut Tampereen hiippakunnan piispanvaalit, joissa Koivisto sijoittui viimeiseksi.

Uuteen kirkkoon mukaan lähteneet muistuttavat minkä tahansa aloittelevan yrityksen nuoria idealisteja. Vaikka rahaa ja väkeä on vähän, innostus on suuri, koska tuote on paras mahdollinen. Taivaallisen ironian huippuna ahdaskatseiset puritaanit myyvät pelastusta kristillisillä rock-tähdillä, neonvaloilla ja värikkäillä julisteilla.

Kultin sisällä sinänsä symppis profeetta on itseoikeutettu tähti, hengellinen johtaja ja karismaattinen saarnamies. Matti on silti kukkarossa, päähenkilön syöpä uusiutuu ja hän saa sydänkohtauksen. Kirkko on mennä konkurssiin. Ja Markku vain nauroi.

Tekee häijyä katsoa elokuvaa, jonka ihmiset ovat hukassa. Mutta jos vaihtoehdot ovat onnettomuus tai usko, mitä ulkopuolinen voi sanoa?

Kanadalainen pastori vertaa sanansaattajia huonoon pelastuskoiraan. Se yrittää pelastaa rinteessä olevia lumesta, muttei välitä siitä, ovatko laskettelijat jumissa. Palavamman lähetystyön merkitystä korostava Koivisto kuuntelee viisaita sanoja kohteliaasti, kiittää, muttei aio kumartaa.

Sokean uskon piiskaamien messuajien luulisi tarjoavan ainakin ihmisläheisemmän vaihtoehdon, mutta katin kontit!