Ohjaus: Paul Haggis
★★☆☆☆
Kanadalaisen Paul Haggisin hollywoodilaisittain komea luokkanousu televisiosarjojen rutiinireiskasta aatedraamojen takuumieheksi tapahtui vuosituhannen alkupuolella. Sen kivijalka on löyhä sovitus F. X. Toolen nyrkkeilynovelleista, joista jalostui skenaario Clint Eastwoodin menestyselokuvaan Million Dollar Baby (2004).
Entinen skientologi on ainoa käsikirjoittaja, joka on saanut Oscarin peräkkäisinä vuosina. Kahdesta omasta ohjauksesta rotusanomaa julistava Crash (2005) palkittiin myös vuoden parhaana amerikkalaiselokuvana. Teostensa johtolankana hän kerii jenkkifilmeille epätyypillistä juurevaa, suvaitsevaa humanismia.
Haggisin kolmas ohjaus kertaa kaluttua materiaalia, Fred Cavayen suoraviivaista ranskalaistrilleriä Kaiken se kestää (2007). Siksi sen jalanjälkiä seuraaminen tuntuu hänen urallaan kiistattomalta taantumalta. Periksiantamattoman isän ponnistelut pelastaa vaimonsa ja eheyttää perheensä eivät poikkea niin merkittävästi alkuperäisversiosta, että elokuvan viestiä viitsisi vakavissaan yhdistää ohjaajan henkilökohtaiseen ratkaisuun irtautua kulttiuskonnostaan vuosi sitten syksyllä.
Luonnostaan Haggis on ennen kaikkea käsikirjoittaja, mutta ohjaajana hänen viitseliäisyytensä ei riitä paikkaamaan kaikkia motivoinnin aukkoja. Amerikkalaissovitus käynnistyy lähes yhtä töksähtelevästi perheen aamiaisen yllättäen keskeyttävästä poliisiratsiasta. Parkkihalliin surmatun pomonsa murhasta syytteen saava äiti tuomitaan vuosiksi vankilaan, eivätkä isän yritykset todistaa päätöstä virheelliseksi tuota tulosta korkeammissakaan oikeusasteissa.
Peräti kolmannes lisää pituutta simppeliin juoneen menee kunnallisen koulun opettajana työskentelevän päähenkilön hiljalleen kypsyviin käsityksiin, ettei vaimo selviä hengissä koettelemuksestaan. Viimeisenä vaihtoehtona hän alkaa laatia suunnitelmaa tämän vapauttamiseksi.
Tunnollisen roolimallin, uskollisen aviomiehen ja hyvän isän on pohdittava, kuinka pitkälle on valmis menemään läheistensä vuoksi. Omatuntoa eivät kolkuta laki, virkavalta tai vankilan tiukat turvatoimet, mutta oikukas sattuma saattaa puuttua peliin.
Osa naturalismia tukevista täydennyksistä hukkuu Haggisin asenteiden vanhoillisuuteen. Hänen moraalissaan omankädenoikeus siunataan isän lojaalisuudella, joka ei horju edes supermallin mitat täyttävän yksinhuoltajaäidin houkutuksesta. Vapaata yrittämistä suosivassa systeemissä jokainen on oman onnensa seppä ja ydinperheensä turva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti