Ohjaus: Renny Harlin
★☆☆☆☆
Muistelen Renny Harlinin puhuneen halustaan käsitellä vakavaa aihetta jo 1990-luvun alkupuolella eli verrattain nuorena elokuvantekijänä. Toimintaohjaajien eturivistä tusinatilausten rutiinireiskaksi sittemmin valahtaneella suomalaisella on vasta nyt käsissään sellainen. Elokuva antanee jotain osviittaa siitäkin, millaiselta olisi voinut näyttää Mannerheimista kertova teos Harlinin hyppysissä: erittäin epäilyttävältä.
Toisaalta lopullinen leikkausversio vastannee ensi sijassa rahoittajien näkemyksiä, vaikka suuren maan pieneen naapuriin syntyneellä ohjaajalla sitten olisikin aitoa sympatiaa Venäjän kyljessä elävää Kaukasuksen kansaa kohtaan. Joka tapauksessa filmi asettuu häpeilemättä edelleen presidenttinä istuvan länsimielisen Mikhail Saakashvilin hallinnon äänitorveksi kuvatessaan Etelä-Ossetiassa käytyä viiden päivän sotaa Pekingin olympialaisten aikana elokuussa 2008.
Elokuvan päähenkilöitä ovat toimittaja ja uutiskuvaaja, jotka asettavat henkensä alttiiksi käyttäessään yhteyksiään hyväksi päästäkseen taistelujen keskipisteeseen ja tuodakseen julki kylissä taltioimansa venäläisjoukkojen rikokset. Harlinin sankareita ovat siis totuuden perässä tantereelle säntäävät sotareportterit (joille teos on omistettu), uhreja georgialaiset siviilit (jotka puhuvat kameralle dokumenttina loppuvan teoksen päätteeksi) ja syyllisiä jättiläisen laskuun viattomia teloittavat raakalaiset, joista sadistisinta esittää Selinin marskiksi kaavailtu Mikko Nousiainen.
Minulla ei ole asiasta parempaa tietoa, mutta julistus vaikuttaa yksisilmäiseltä ja kestonsa kuluessa yhä pateettisemmalta propagandalta, jota on syytä vieroksua kaikissa muodoissaan. Harlin olisi voinut edes yrittää taustoittaa konfliktin kaukaista alkuperää.
Action-filmien lailla paukkuvissa rintamakohtauksissa autot sinkoilevat akselinsa ympäri ilmassa ja yhden ilmeen henkilöt kävelevät ylväinä tulimeren keskellä. Niiden välissä esikunta hermoilee palatsissa pätevälle presidentilleen. Kummatkin puolet tarjoavat tilaisuuksia viileytensä säilyttäville nostaa profiiliaan ja johtaa esimerkillään.
Melkein ääneen lausuttu viesti kehottaa amerikkalaisten johtamaa koalitiota reagoimaan nopeammin ja tiukemmin kokouksiinsa nukkuvien heikkojen EU-päättäjien unohduksiin. Viimeisen vartin varmistukset kylmän sodan henkeä muuten haukkovassa elokuvassa edustavat kai pakollista pakitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti