Ohjaus: Caroline Link
★★☆☆☆
Caroline Link on varmaankin keskimääräistä etevämpi elokuvaohjaaja, mutten siltikään ymmärrä, että peräti kaksi hänen teoksistaan on huomioitu Yhdysvaltojen elokuva-akatemian ehdokkuuksilla. Niistä ensimmäinen, Hiljaisuuden takana (1996), on laadukkaampi. Palkinnon lopulta voittanut Jossain Afrikassa (2001) edustaa perin laskelmoitua etelän eksotiikkaa.
Kiinnostavinta hänen ohjauksissaan on tapahtumien tiiraileminen lasten näkökulmasta, josta aikuisen maailman lainalaisuudet näyttäytyvät aina hieman omituisilta. Näistä lähtökohdista kertomusten kuuroista vanhemmista ja vieraalle mantereelle pakenevasta juutalaisperheestä luulisi kasvavan huomattavasti nähtyä kiehtovammiksi.
Jälkimmäisessä lähtökohdan monimuotoisuutta vielä lisää saksalaisen tekijän osoittama kiinnostus maansa epäkiitolliseen lähihistoriaan.
Kolmannen valtakunnan kauheuksien tieltä Keniaan muuttaneen miehen perhe saapuu jälkijunassa paikalle, missä äveriääseen elämäntyyliin tottunut hienostorouva pettyy vuokratilusten alkukantaisuuteen. Tämä sopeutumiskuvaus muodostaa filmin lavean prologin.
Uuden käänteen ohjaustyö saa sodan puhjettua myös Afrikassa, kun englantilaiset siirtomaaherrat keräävät saksalaistaustaiset kansalaiset leireilleen. Perheen juutalainen isä päätyy taistelemaan englantilaisjoukoissa; äiti puolestaan viljelee entistäkin suurempia maita.
Tavanomaiseen maisemamaalailuun turvautuva tilitys maanpaossa elävän juutalaisperheen kohtalosta sivuaa vanhempien välien kireyttä, äidin suvaitsemattomuutta ja petturuutta sekä tyttären luontevaa sopeutumista toisenlaiseen elämäntyyliin.
Aihiot ansaitsisivat melkeinpä omat elokuvansa, sillä monenkirjavan tilkkutäkin palasina ne jäävät harmittavan koristeellisiksi.
Eeppisenä aikuiselokuvana teos palvelee silti sotahistorian tuntemattomammasta puolesta kiinnostuneita.
Caroline Link on varmaankin keskimääräistä etevämpi elokuvaohjaaja, mutten siltikään ymmärrä, että peräti kaksi hänen teoksistaan on huomioitu Yhdysvaltojen elokuva-akatemian ehdokkuuksilla. Niistä ensimmäinen, Hiljaisuuden takana (1996), on laadukkaampi. Palkinnon lopulta voittanut Jossain Afrikassa (2001) edustaa perin laskelmoitua etelän eksotiikkaa.
Kiinnostavinta hänen ohjauksissaan on tapahtumien tiiraileminen lasten näkökulmasta, josta aikuisen maailman lainalaisuudet näyttäytyvät aina hieman omituisilta. Näistä lähtökohdista kertomusten kuuroista vanhemmista ja vieraalle mantereelle pakenevasta juutalaisperheestä luulisi kasvavan huomattavasti nähtyä kiehtovammiksi.
Jälkimmäisessä lähtökohdan monimuotoisuutta vielä lisää saksalaisen tekijän osoittama kiinnostus maansa epäkiitolliseen lähihistoriaan.
Kolmannen valtakunnan kauheuksien tieltä Keniaan muuttaneen miehen perhe saapuu jälkijunassa paikalle, missä äveriääseen elämäntyyliin tottunut hienostorouva pettyy vuokratilusten alkukantaisuuteen. Tämä sopeutumiskuvaus muodostaa filmin lavean prologin.
Uuden käänteen ohjaustyö saa sodan puhjettua myös Afrikassa, kun englantilaiset siirtomaaherrat keräävät saksalaistaustaiset kansalaiset leireilleen. Perheen juutalainen isä päätyy taistelemaan englantilaisjoukoissa; äiti puolestaan viljelee entistäkin suurempia maita.
Tavanomaiseen maisemamaalailuun turvautuva tilitys maanpaossa elävän juutalaisperheen kohtalosta sivuaa vanhempien välien kireyttä, äidin suvaitsemattomuutta ja petturuutta sekä tyttären luontevaa sopeutumista toisenlaiseen elämäntyyliin.
Aihiot ansaitsisivat melkeinpä omat elokuvansa, sillä monenkirjavan tilkkutäkin palasina ne jäävät harmittavan koristeellisiksi.
Eeppisenä aikuiselokuvana teos palvelee silti sotahistorian tuntemattomammasta puolesta kiinnostuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti