Kauhun kilometrit (1971)

Ohjaus: Steven Spielberg

★★★☆☆ 

Jännitysfilmeillä ja seikkailufantasioilla tilipussiaan kartuttanut satusetä Steven Spielberg lasketaan amerikkalaisen elokuvan näsäviisaisiin ihmelapsiin, joita 1970-luvulla olivat myös George Lucas, Francis Ford Coppola ja Michael Cimino.

Kaksi jälkimmäistä nikkaroi suurisuuntaisia eepoksia Yhdysvaltojen historian rakennuspuista, mutta edellisiä kiinnostivat paljon yksinkertaisemmat kollektiiviset unelmat.

Spielberg teki suuren yleisön läpimurtonsa Tappajahailla (1975), mutta alan harrastajat jaksavat yhä innostua hänen niukoilla eväillä kasatusta debyytistään.Kauhun kilometrit (1971) tehtiin alkujaan televisiossa esitettäväksi, mutta myöhemmin sitä levitettiin myös valkokankailla kaksikymmentä minuuttia pidempänä versiona. Suomessa se esitetään alkuperäisenä 70 minuutin laitoksena.

Juonta tärkeämpää elokuvassa on sen hiostavaa uhkaa lietsova ilmapiiri, jonka painostavuutta arvoituksina säilyvät roolihenkilöiden motiivit lisäävät. Tarina kertoo autollaan Kalifornian halki matkustavasta miehestä, joka rekan ohitettuaan huomaa joutuneensa tekemisiin kuolemankyytiin kutsuvan psykopaatin kanssa.

Alhaalta ylös suuntautuvissa kuvakulmissa peruutuspeiliin yhä uudestaan ilmestyvä säiliöauto näyttää vastustamattomalta peltijättiläiseltä, jonka kuljettajan kasvoja filmi varjelee harkituin rajauksin.

Selittelyjä ja pehmennyksiä varhaistyössään välttelevä Spielberg oivaltaa, ettei sinänsä järjetöntä asetelmaa sovi kyseenalaistaa elokuvan maailmaa horjuttavalla tavalla. Näin äkilliset viittaukset häiriintyneen sadistin uhriksi joutuvan miehen mielenterveyden horjumiseen riittävät yksioikoisen jännärin tihentäviksi johtolangoiksi.

Pään sisällä tapahtuvat painajaiset järkyttävät aina ulkoisia julmuuksia enemmän, joten kapeissa puitteissa elokuva saavuttaa tavoitteensa.