Kummisetä III (1990)

Ohjaus: Francis Ford Coppola

★★☆☆☆

Rutistettuaan itsestään mielipuolisen luovuutensa jo ennen viidettäkymmenettä ikävuottaan Francis Ford Coppola joutui palaamaan vielä kertaalleen keskeneräiseksi kokemaansa elokuvasarjaan, jonka kahdessa ensimmäisessä osassa yhdistyvät Yhdysvaltoihin rantautuneen sisilialaisperäisen ammattirikollisuuden historia sekä intiimi kronikointi Corleonen suvun päämiesten uhrauksista.

Haasteellinen Kummisetä III (1990) on ennen kaikkea siksi, ettei varmaankaan muille kuin tekijöille itselleen jäänyt loppuun saattamattoman projektin kuvaaKummisetä II:n (1974) viimeisistä otoksista, joissa yksinäisyyteensä eristäytynyt paatunut hallitsija oli murhannut veljensä ja särkenyt perheensä.

Rasvaa koneistoon Coppola hakee Andy Garcian esittämästä nuoresta kukkopojasta, joka verisukulaisena pullistelee itsensä liiketoimiensa laillistamiseksi uurastavan Donin lähimmäksi avustajaksi sekä hänen tyttärensä vuoteenlämmittäjäksi.

Ikääntyneelle mafiapomolle merkitsevää on katolisen Vatikaanin kanssa tehtävä hämärä yhteistyö, jonka näkyvänä tavoitteena on kirkastaa miehen mustunut maine.

Kirkollisten piirien kytkeminen ammattirikollisuuteen edustaa trilogian päätöksen ankarinta puolta, joka ei kuitenkaan tule valotetuksi mielekkäällä tavalla. Sama ongelma kertautuu vielä vahingollisemmin pinnistetysti muotoilluissa ihmissuhteissa, joiden motivointi vaikuttaa hatusta vedetyltä.

Älykkään vaimon uudelleenhaltioitumiselle petollisesta miehestään ei keksitä ainuttakaan perustetta, ja vielä omituisemmalta näyttää omapäisen häirikköserkun luottamustehtävä yhteiskunnallista hyväksyntää hakevan kihon suojattina.

Vaikuttaa siltä, etteivät Al Pacino ja Diane Keaton usko enää itsekään rooleihinsa. Sittemmin ohjaajaksi ryhtynyt Sofia Coppola ei puolestaan ole näyttelijänä ja seksuaalisena olentona viekoittelevan henkilöhahmonsa tasalla.

Kummisetä III on oopperamaisuudessaan pompöösi kuvaus hyvyyden murskaantumisesta pahuuden alttarilla, mutta edes oopperasaliin sijoittuvaan huipennukseen laiskistunut ohjaaja ei saa aidolta maistuvaa tragediaa.