Kummisetä II (1974)

Ohjaus: Francis Ford Coopola

★★★★★ 

Kolmekymmentä vuotta sitten oli vielä enemmän poikkeus kuin sääntö, että menestyneille elokuville tehtiin jatko-osia. Tuolloin myös motiivit niiden valmistamiselle olivat puhtaampia taloudellisista laskelmoinneista, mutta jo 1980-luvulle tultaessa uuden amerikkalaiselokuvan lyhyt loistokausi himmeni horisonttiin ja jatko-osatkin menettivät yhteytensä sanottavan tarpeeseen. 

Melkeinpä Orson Wellesin kaltaisena ihmelapsena muutostuulia alalle puhaltanut Francis Ford Coppola on ajan tärkein pohjoisamerikkalainen elokuvaohjaaja, joka hallitsee sekä suuret eepokset että intiimit sielunpeilaukset.

Kummisedän (1972) jälkeen hän valmistikin pienimuotoisen vakoiluteoksen Keskustelu (1974) ennen kuin hänen siihen asti monumentaalisin mutta myös hienovireisin ohjaustyönsä Kummisetä II (1974) sai ensi-iltansa.

Siinä Coppola laventaa ja syventää Corleonen mafiasuvun vaiheista kertovaa tarinaa sekä aiheeltaan että teemaltaan. Kahdella aikatasolla seurataan ja vertaillaan nuoren Vito Corleonen ja perheen uudeksi Doniksi ensimmäisessä osassa nousseen Michaelin valintoja ammattirikollisuuden ala- ja yläportailla.

Syntyy kuva laittomien organisaatioiden rantautumisesta Amerikkaan sekä niiden kehityshistoriasta ja roolista mantereen talouselämässä.

1920-luvulla köyhä ja paikallista kieltä osaamaton sisilialaissiirtolainen kohoaa kadunpätkän hallitsijaksi määrätietoisin ottein, mutta rakentuneessa rikossyndikaatissa absoluuttista valtaa käyttävässä pojassa näkyvät jo aseman turvaamiseksi tehdyt uhraukset täydessä mitassaan.

Yksinäisyyteensä eristäytynyt maanikko maksaa hintaa sielulleen ja perheelleen aiheuttamistaan kärsimyksistä, mutta syyllisyyden tuntonsa tukahduttaakseen hän tuottaa vain entistäkin mittavampia vahinkoja lähipiirissään.

Tuhoavaa turmelusta ruokkivan noidankehän hahmottelussa Coppola käyttää tummanpuhuvaa ja latautunutta ilmaisukieltä sekä pitkiä kohtauksia antaakseen jännitteiden kasaantua hiljalleen. Alakuloinen teos pahan palkasta riisuu aiheen pettävästä glooriasta ja nousee edeltäjäänsä vahvemmaksi kronikaksi.