torstai 30. tammikuuta 2014

Lions for Lambs (2007)

Ohjaus: Robert Redford
★☆☆☆☆
Harvapa enää muistaa, kuinka Yhdysvaltojen elokuva-akatemian vuotuinen palkintogaala päättyi sensaatioon kevättalvella 1981, kun näyttelijä Robert Redfordin ohjaama Tavallisia ihmisiä (1980) vei sekä parhaan ohjaajan että elokuvan pystit Martin Scorsesen Kuin raivon härän (1980) jäädessä nuolemaan näppejään.
Redford on sittemminkin hyödyntänyt ohjaustöissään vahvojen romaanien arvovaltaa, ja ne ovat tarjonneet sopivan sisällön näyttelijän suosimille maalauksellisille, tunnelmallisen epookin sävyttämille kulisseille.

Monet hänen teoksistaan käsittelevät tragedioista toipumista ja näin on myös hänen uutuudessaan, jossa podetaan terrori-iskujen aiheuttamaa kollektiivista krapulaa. Ohjaajan terävin elokuva taitaa kuitenkin olla tiedotusvälineiden kansaa kyykyttävät manipulointimahdollisuudet osoittava Quiz Show - tupla ja kuitti (1994), jonka teemaa hän nytkin sivuaa.

71-vuotiaan Redfordin edellisestä ohjauksesta on vierähtänyt jo seitsemän vuotta ja sillä välillä hänen kotimaansa on kokenut suuria poliittisia mullistuksia. Vasemmistolaiseksi tiedetyn ohjaajan päätöstä tarttua kerrankin nykypäivän yhteiskuntaa koskettavaan aiheeseen ja sijoittaa myös tapahtumat tähän aikaan tulkitseekin nopeasti hänen halukseen kommentoida ympärillä tapahtuneita muutoksia ja niiden seurauksia.

Vaikuttaa kuitenkin siltä kuin Redford olisi kiirehtinyt tuotantonsa kanssa tai sitten uuvahtanut sen parissa, sillä Matthew Michael Carnahanin keskusteluihin panostava käsikirjoitus on filmattu rutikuivasti. Suurimman osan ajasta elokuvan henkilöt istuvat tuoleillaan, puhua pälpättävät toistensa päälle ja oikein innostuessaan nousevat jopa jaloilleen.
Kliseisiä roolihenkilöitä

Näytelmällinen asetelma muodostuu Redfordille liian kovaksi pähkinäksi purkaa, sillä saksalaisen kenraalin mietteistä nimekkeensä poimiva Lions for Lambs(2007) sisältää pelkästään kliseisiä roolihenkilöitä.

Afganistaniin sotimaan lähtevät ja siellä satimeen joutuvat alemman sosiaaliluokan nuorukaiset ovat idealistisia patriootteja, poliittinen toimittaja median takinkääntöihin havahtuva moralisti ja lahjojaan haaskaava opiskelijapoika yhteiskunnallisen valveutumisen kokeva kapinoitsija.

Itsensä ohjaaja asettaa taas kerran charmantin oman tien kulkijan, nukkavierun yliopistoprofessorin, rooliin, jossa hän pääsee myös repliikein valottamaan poliittista ajatusmaailmaansa. Redfordin valkaistut hampaat säihkyvät kuin loisteputket, kun hahmot on vieläpä valaistu televisiomaisen kirkkaasti. Ainoa vähänkään särmiä sisältävä henkilö on Tom Cruisen näyttelemä senaattori, joka aikoo lypsätä uskotulta journalistilta uraansa edistävän palveluksen.

Koko filmi rakentuu kolmen parivaljakon käymien keskustelujen varaan. Muutamalla lineaarisen kerronnan katkovalla siirtymällä taustoitetaan, kuinka amerikkalaisten huolella suunnittelema operaatio Afganistanin vuorilla menee pieleen, ja miten loukkuun jämähtäneet koulutetut ystävykset ylipäänsä päätyivät rintamalle.

Luennoivia jaaritteluja

Lions for Lambs ei ole edes oikea elokuva, vaan sarja puheen muodossa olevia teesejä, joissa pyritään analysoimaan poliittisen osallistumisen välttämättömyyttä sekä sodankäynnin etiikkaa ja tarpeellisuutta. Ikävä kyllä luennoivat, alakoulutason löysät jaarittelut paljastavat viime kädessä Redfordin oman rajallisuuden ja vastuun pakoilun, sillä etujoukkojen ripeille aseellisille toimille hän on valmis antamaan tukensa, kunhan ne eivät kosketa häntä itseään.

Niinpä sikäläisen valtiojohdon päätökset kyseenalaistetaan vain näennäisesti ja amerikkalaisten uhrien sankarillisuus osoitetaan säälimättömän, kasvottoman vihollisen tulituksessa. Urhoolliset yhdysvaltalaistaistelijat kaatuvat vain saappaat jalassa, pystyssä päin ja varmana asiansa oikeutuksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti