Vangitut (2013)

Ohjaus: Denis Villeneuve

★★★☆☆

Amerikkalaisen elokuvankin mieskeskeisyyttä arvostelevien tuskin kannattaa vaivautua katsomaan Denis Villeneuven ohjaamaa rankkaa rikosjännityselokuvaa Vangitut (2013), vaikka se kertookin kahta perhettä koettelevasta arjen painajaisesta, kun heidän lapsensa yllättäen katoavat naapuruston pihalta kesken yhteisen juhlapäivän vieton.

Ainoa vihje mahdollisen kaappaajan henkilöllisyydestä on keskiluokkaiselle pientaloalueelle kuulumaton huonokuntoinen asuntoauto, joka oli pysäköitynä kodin lähettyville vain vähän ennen tytärten selittämätöntä häviämistä.

Teoksen näkökulmahenkilöiksi valikoituvat nopeasti tapauksen tutkijaksi päätyvä kolmekymppinen poliisimies (Jake Gyllenhaal) ja toisen perheen tuimailmeinen isä (Hugh Jackman), joka kohdistaa epäilynsä löydetyn auton arveluttavaan kuljettajaan (Paul Dano). Naiset jäävät tapahtumien taustalle elokuvaviihteen heille sysäämiin kliseisiin rooleihin. Ratkaisu on varmastikin kaupallisesti perusteltu mutta tuntuu kohtuuttomalta tarinassa, jonka ytimessä on muutakin kuin loukattua miehistä ylpeyttä ja kostonjanoa.

Keskihintainen laatutuotanto

Vangitut on kanadanranskalaisen Villeneuven viides ohjaustyö mutta vasta ensimmäinen kokonaan englanninkielinen ja amerikkalainen. Kykynsä jo todistaneen elokuvantekijän tunnetuimpia töitä ovat Montrealin vuoden 1989 kouluampumisista kertova Polytechnique (2009) ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarista kilpaillut monisyinen Incendies (2010).

Nyt Villeneuve on uudessa tilanteessa, hänen taiteellista vapauttaan rajoittavat paitsi nimekkäät Hollywood-näyttelijät myös käsikirjoitus, jonka laatimiseen ohjaaja ei tapojensa vastaisesti osallistunut.

Toisaalta tilaustyö on mitä ilmeisimmin suunnattu tavallista tiedostavammalle elokuvayleisölle. Se on keskihintaisella budjetilla kuvattu teos, joista polarisoituneessa uudessa amerikkalaiselokuvassa on paradoksaalisesti eniten pulaa henkisesti alamittaisten mutta rahoillaan räiskivien megafilmien kuristuksessa. Villeneuve työskentelee ahtaassa segmentissä, ja tietystä laatutuotannon karaktääristä huolimatta teos ei onnistu täysin välttämään valtavirran kompromisseja.

Juoni kulkeekin aluksi tuttuja latuja. Pitävien todisteiden puuttuessa virkavallan ei auta muu kuin päästää epäilty vapaalle jalalle. Sitten tämän syyllisyydestä vakuuttunut isä ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja korottaa pelin panoksia vangitsemalla vuorostaan nuorukaisen aikomuksenaan puristaa tältä tunnustuksen. Hän ei usko hitaan ja selvästikin järkyttyneen pojan ontuvia selityksiä vaan sotkee ystäväperheen isänkin mukaan huonosti harkittuun suunnitelmaan.

Moraalitutkielma horjahtelee

Elokuvan pyrkimyksenä on epätoivosta tehojaan nostava trilleri, jonka tyttöjen katoamista seuraaviin päiviin tiivistyvä aikajänne kiristää tunnelmaa senkin tiedon siivellä, että lasten löytyminen elossa käy koko ajan epätodennäköisemmäksi. Samalla kysymys syyllisyydestä mutkistuu, kun perheitään pelastavat toimivat keinoja kaihtamatta vastoin lakia ja useimpien oikeudentajua.

Näkemys pakkoraosta ei aina vakuuta, näyttelijäsuoritustenkin horjahdellessa. Yksilön katkeaminen järjettömiin tekoihin hetkellisessa mielenhäiriössä vaikuttaisi paljon ymmärrettävämmältä kuin usean aikuisen yhdessä tietoisesti jakama pitkitetty rikos totuuden selvittämiseksi. Toisaalla tapauksen henkilökohtaisesti ottavan etsivänkään ei näkisi käyttäytyvän esitetyllä tavalla. Hienosäädön puuttuminen luonnekuvista harmittaa, sillä kuulaan tummalla visuaalisella ilmeellään ja ahdistuneella ajatuksellaan elokuvassa on toki tällaisenaankin tarttumapintaa hätään, jonka mittaluokka on käsittämätön.

Vangitut edustaa selvästi aikuiselle yleisölle tarkoitettua, kunnianhimoisesti kirjoitettua ja ylöspantua moraalitutkielmaa, mutta tarina lukuisine käänteineen ja ongelmakimppuineen luiskahtaa välistä auttamattomasti ohi sektorin. Siinä rakennellaan niin monelle henkilölle niin tuskaista taustaa, ettei se edes kahden ja puolen tunnin kestossaan tunnu riittävältä.

Denis Villeneuven uran jatkoa ajatellen elokuva on kysymysmerkki ja vedenjakaja. Yhteistyö Jake Gyllenhaalin kanssa jatkui viime vuonna toisellakin elokuvalla. Enemyn (2013) mahdollisesta Suomen ensi-illasta ei ole tietoa, mutta teokseen kohdistuu nyt kaksijakoisia odotuksia.