Her (2013)

Ohjaus: Spike Jonze

★★★☆☆ 

Etenkin yhteistyöstään käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin kanssa tunnetun amerikkalaisohjaajan Spike Jonzen neljäs ohjaustyö on ensimmäinen, johon hän on laatinut omillaan skenaarion ilman Kaufmanin tai muiden panosta. Pari jätti jälkensä uuteen Hollywood-komediaan kahdella mielikuvituksellisella elokuvalla Being John Malkovich (1999) ja Adaptation (2002), mutta niiden jälkeen Jonzelta on ehtinyt ilmestyä vain tuotanto-ongelmiin jumiutunut Hassut hurjat hirviöt (2009). Kävi mielessä, että musiikkivideoilla uransa aloittanut ohjaaja oli ajautunut sivuraiteelle.

Siksi Her (2013) onkin eräänlainen comeback, näyttävä paluu ohjaajan menestysvuosien tasolle ja kenties ylikin. Filosofinen fantasiakomedia yhdistelee intiimiä yksilökuvausta tulevaisuusvisioon, suorasukaiseen huumoriin ja kaihoisiin yleistunnelmiin, muttei pyri lyömään kaufmanilaista aivovoimistelua laudalta. Elokuvan juoni etenee suoraviivaisesti.

Mies ja masiina

Yhdysvaltojen nykynäyttelijöihin kärkeen lukeutuva Joaquin Phoenix esittää eroprosessiin jumahtanutta erakkokirjoittajaa Theodorea, jolla on tunnesolmuja. Vaimo (Rooney Mara) on hakenut liiton päättämistä jo vuosi sitten, mutta parin erkaantumisen syistä edelleen hämmentynyt mies vetäytyy kuoreensa suostumatta allekirjoittamaan eropapereita.

Sitten kynäniekka hankkii itselleen vallankumouksellisen vempainen, tekoälyllä toimivan ihmisenkorvikkeen pitämään hänelle seuraa. Scarlett Johanssonin äänellä puhuva kone rupattelee kaksijalkaisten tavoin, vaikka tällä ei olekaan fyysistä kehoa.

Pian miekkonen oivaltaa, että yksinäisyydentuskaa ja kosketuksenkaipuuta voi tyydyttää ympäristön tavat ja tottumukset salamannopeasti omaksuvan älykkään keskustelukumppanin kanssa, joka ei väitä vastaan tai vaadi mitään kuten hankaliksi usein heittäytyvät ihmiset. Kun tunteet astuvat kuvioon, alun helppous vaihtuu sydämen pulmiin.

Katseet koneissa

Jonzen työryhmä on lavastanut lähitulevaisuuden suurkaupunkimiljöön paljolti meidän aikamme kaltaiseksi, mutta muutamaan seikkaan ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Siististi mutta samalla huolettomasti pukeutuneet henkilöt elävät ainakin pintatasolla unelmien utooppista yhteiskuntaa, jossa ei ole kurjuutta, köyhyyttä tai tuloeroja. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta jokin on silti huonosti.

Päivänpaistetta tarkemmin tiiraillessa huomaa, että sosiaalisia suhteita ylläpitävät perinteiset sidokset ovat korvautuneet. On yhtä tavallista olla kontaktissa laitteisiin kuin ihmisiin, joten kovin kaukana tulevaisuudessa ei luultavasti olla. Silti korvikesuhdekaan ei voi sammuttaa viallisen ihmisen omistamisenhalua tai hävittää itsekkään rakkauden ongelmaa, sillä emme kestä tunteita imitoivan tekoälyn loogista kehittymistä ohi epätäydellisten kuolevaisten kykyjen ja reunaehtojen.

Elokuva katsoo hiukan haikeana kulkemaamme polkua, vaikkei haluakaan moralisoida. Her paljastuukin hilpeän hassuttelunsa takana monimieliseksi puheenvuoroksi todellisen, lihallisen kohtaamisen vaikeudesta koneellistuvassa ajassa.