Ohjaus: Walter Salles
★★★☆☆
Argentiinalaisen vapaustaistelijan ja vallankumousjohtajan Ernesto Guevaran elämä antaa ainekset useaankin elokuvaan ja monenlaiset lähestymistavat puolustavat ainakin lähtökohtaisesti paikkaansa.
Brasilialaisen Walter Sallesin ohjaama ja yhdysvaltalaisen filmitähden Robert Redfordin tuottama teos etuoikeutettuun luokkaan syntyneen pojan aikuisuuden ensivuosista etsii selitystä sille, kuinka lääkäriksi itsensä kouluttaneesta rauhantahtoisesta miehestä tuli Kuubasta Kongoon asetta heiluttanut kumoussosialisti ja pohjoisen supervallan tuella 39-vuotiaana murhattu marttyyri.
Elokuva perustuu Guevaran ja hänen ystävänsä biokemisti Alberto Granadonmuistelmiin heidän yhteisestä yli vuoden kestäneestä moottoripyörämatkastaan halki Etelä-Amerikan 1950-luvun alussa. Reissulla vitsailevat kaverukset kohtaavat vastakkaisen sukupuolen lisäksi silmät avartavaa köyhyyttä, kurjuutta ja riistoa.
Teos on taltioitu oikeilla tapahtumapaikoilla silmät seisauttavissa maisemissa, mutta sen otoksiin tallentuu riittävästi maaosan epäkohtia selventävää materiaalia turistinäkymien vastapainoksi.
Filmin sankari on sen sijaan hahmoteltu luvattoman varovaisesti, kuin Pohjois-Amerikan herkkiä markkinoita silmällä pitäen. Kyse voi olla tietoisesta päätöksestä olla liikaa korostamatta Erneston tulevaa poliittista merkitystä, mutta näin sileäposkiseksi, jopa tyttöjen seurassa hämmentyväksi reilaajaksi häntä on vaikea mieltää.
Astmasta kärsivä nuorukainen vapisee kuin haavanlehti ennen rohkaistumistaan symbolisessa avainkohtauksessa, jossa hän kauhoo öisistä juhlista veden yli leprasiirtolaan.
Toisella puoliskollaan merkittävästi näkemystään terävöittävä ohjaustyö osoittaa sikäläisten yhteiskuntamallien sokeat pisteet toisinaan alleviivatusti, mutta jättää hienosti johtopäätösten tekemisen katsojalle.
Vanhan miehen katseessa on silti syvää surua, kun Cheksi muotoutumaisillaan oleva päähenkilö kaartaa lentokoneen mukana taivaan horisonttiin.
Elokuva perustuu Guevaran ja hänen ystävänsä biokemisti Alberto Granadonmuistelmiin heidän yhteisestä yli vuoden kestäneestä moottoripyörämatkastaan halki Etelä-Amerikan 1950-luvun alussa. Reissulla vitsailevat kaverukset kohtaavat vastakkaisen sukupuolen lisäksi silmät avartavaa köyhyyttä, kurjuutta ja riistoa.
Teos on taltioitu oikeilla tapahtumapaikoilla silmät seisauttavissa maisemissa, mutta sen otoksiin tallentuu riittävästi maaosan epäkohtia selventävää materiaalia turistinäkymien vastapainoksi.
Filmin sankari on sen sijaan hahmoteltu luvattoman varovaisesti, kuin Pohjois-Amerikan herkkiä markkinoita silmällä pitäen. Kyse voi olla tietoisesta päätöksestä olla liikaa korostamatta Erneston tulevaa poliittista merkitystä, mutta näin sileäposkiseksi, jopa tyttöjen seurassa hämmentyväksi reilaajaksi häntä on vaikea mieltää.
Astmasta kärsivä nuorukainen vapisee kuin haavanlehti ennen rohkaistumistaan symbolisessa avainkohtauksessa, jossa hän kauhoo öisistä juhlista veden yli leprasiirtolaan.
Toisella puoliskollaan merkittävästi näkemystään terävöittävä ohjaustyö osoittaa sikäläisten yhteiskuntamallien sokeat pisteet toisinaan alleviivatusti, mutta jättää hienosti johtopäätösten tekemisen katsojalle.
Vanhan miehen katseessa on silti syvää surua, kun Cheksi muotoutumaisillaan oleva päähenkilö kaartaa lentokoneen mukana taivaan horisonttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti