Ohjaus: Eran Kolirin
★★★☆☆
Eran Kolirinin maulla ohjaama pieni festivaalihitti lukeutuu aikuisyleisön lukutaitoon luottaviin elokuviin, jollaisiin törmää Suomen valkokankailla vain kerran tai kaksi näytäntökaudessa.
Sen näennäinen vaatimattomuus kätkee taakseen sivistyneen humanistin, joka osoittaa elokuvien emotionaalisen tehon perustuvan johonkin aivan muuhun kuin vauhtiviihteessä kuvitellaan. Sopii toivoa, että selkeän vaihtoehdon tarjoava teos löytää yleisönsä.
Taivaansinisiin pukuihin sonnustautunut Aleksandrian poliisin juhlasoittokunta on pyydetty esiintymään paikallisen arabikulttuurikeskuksen avajaisiin Israeliin, mutta lentokentällä kukaan ei olekaan egyptiläisiä vieraita vastassa, isännät ovat tavoittamattomissa ja maan kieltä osaamattomat arabimiehet oman onnensa nojassa.
Syrjäiseen pikkukaupunkiin eksyttyään he kohtaavat avuliaan kuppilanpitäjän, jolta soittajapojat saavat apua ahdinkoonsa.
Sävynsä muiden muassa Charlie Chaplinilta, Jacques Tatilta ja Aki Kaurismäeltä lainaava Orkesterin vierailu (2007) pyytää poliittisella tasollaan ihmisiä ylittämään kulttuurien väliset keinotekoiset esteet ja hyväksymään toistensa heikkoudet.
Intiimillä henkilötasolla ohjaaja haluaa kannustaa elämäänsä jarruttelevia yksilöitä tarttumaan yllättäviin tilaisuuksiin ja kauniisiin hetkiin sekä huomaamaan matkan olevan päämäärän itsessään.
Lakonisella huumorilla ja sentimentaalisilla tuokioilla vuorotteleva israelilaiselokuva tuntuu koreilemattomuudessaan tuoreelta ja aidolta, vaikka sen yhteiskunnallinen herätearvo lieneekin rajallinen. Saman katon alle päätyvien uskonvihollisten inhimillisille piirteille hymyillään vilpittömän tasapuolisesti.
Sen näennäinen vaatimattomuus kätkee taakseen sivistyneen humanistin, joka osoittaa elokuvien emotionaalisen tehon perustuvan johonkin aivan muuhun kuin vauhtiviihteessä kuvitellaan. Sopii toivoa, että selkeän vaihtoehdon tarjoava teos löytää yleisönsä.
Taivaansinisiin pukuihin sonnustautunut Aleksandrian poliisin juhlasoittokunta on pyydetty esiintymään paikallisen arabikulttuurikeskuksen avajaisiin Israeliin, mutta lentokentällä kukaan ei olekaan egyptiläisiä vieraita vastassa, isännät ovat tavoittamattomissa ja maan kieltä osaamattomat arabimiehet oman onnensa nojassa.
Syrjäiseen pikkukaupunkiin eksyttyään he kohtaavat avuliaan kuppilanpitäjän, jolta soittajapojat saavat apua ahdinkoonsa.
Sävynsä muiden muassa Charlie Chaplinilta, Jacques Tatilta ja Aki Kaurismäeltä lainaava Orkesterin vierailu (2007) pyytää poliittisella tasollaan ihmisiä ylittämään kulttuurien väliset keinotekoiset esteet ja hyväksymään toistensa heikkoudet.
Intiimillä henkilötasolla ohjaaja haluaa kannustaa elämäänsä jarruttelevia yksilöitä tarttumaan yllättäviin tilaisuuksiin ja kauniisiin hetkiin sekä huomaamaan matkan olevan päämäärän itsessään.
Lakonisella huumorilla ja sentimentaalisilla tuokioilla vuorotteleva israelilaiselokuva tuntuu koreilemattomuudessaan tuoreelta ja aidolta, vaikka sen yhteiskunnallinen herätearvo lieneekin rajallinen. Saman katon alle päätyvien uskonvihollisten inhimillisille piirteille hymyillään vilpittömän tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti