Ohjaus: Frank Darabont
★★★☆☆
Tyypillinen yhdysvaltalainen katastrofielokuva kertoo suuren onnettomuuden vaikutuksista jossakin männyn- ja siirapintuoksuisessa pikkukaupungissa Amerikan sydänmailla, missä asukkaat joutuvat ensin valtavaa tuhoa aiheuttavan luonnonmullistuksen koettelemiksi ja sitten keskinäisen epäluulonsa ravistelemiksi. Aikansa pyristeltyään he heräävät joukolla ymmärtämään, että kriisi voidaan selättää vain kaikkien perheiden yhteistyöllä.
Toisen maailmansodan traumoja heijastelevan ajatuksen varjolla niissä uskotellaan, että suuretkin henkilötappiot ovat hyväksyttäviä, kunhan sikäläinen demokraattinen elämäntapa kestohymyineen, aseenkantolupineen ja lemmikkieläimineen säilyy haavoittumattomana. Rikkaruohot kitkemällä ja yhdessä ponnistelemalla tulevaisuus tarjoaa jokaiselle päivänpaisteista huomista.
Kun joku elokuvantekijä sitten uskaltautuu asettumaan poikkiteloin keinotekoiselle kaavamaisuudelle, voi vain toivoa, ettei moskaa ahminut yleisönosa hylkää kapinallista kerettiläisenä synkistelijänä. Frank Darabontin elokuva on poikkeuksellisen karu hirviöfantasia, jonka hätkähdyttävin aines leimaa amerikkalaisen pikkukaupungin väestön omaa napaansa tuijottaviksi, häpeänsä lähimmäisten nöyryyttämiseen kätkeviksi arkajaloiksi. Kenties siksi elokuvassa ei esiinny lainkaan nimekkäitä tähtinäyttelijöitä.
Teoksen teho perustuu lajityyppinsä luonteen tuntevan ohjaajan oivallukseen käyttää klassista muotoa ristiriitaisen, paikkaansa näennäisesti kuulumattoman ajatussisällön tuottamiseen. Hänen aikaansaamansa vaikutus tuntuu moukariniskulta.
Stephen Kingin novelli pohjana
The Mist - Usva (2007) perustuu Stephen Kingin novelliin, jonka vaisun loppuratkaisun Darabont kirjoittaa uusiksi. Hänen neljän elokuvan urallaan tämä merkitsee jo kolmatta King-filmatisointia, mutta nyt hän haluaa koetella katsojaa primitiivisimmillä pelkotiloilla. Kerrankin elokuva, joka on kirjallista lähdeteostaan ankarampi!
Silti ohjaajan perisynti venyttää materiaalia yli saumojensa valuvaksi tahnaksi kiukuttaa katsojaa, sillä tehokkaammalla paketoinnilla klaustrofobinen piina voisi kasvaa vielä sietämättömämmäksi. Studiokaudella yli puolentoista tunnin pituus b-elokuvassa ei olisi tullut kuuloonkaan.
Joko konkreettisia tai kuviteltuja vankiloita kaikkien ohjaustöidensä kulisseiksi rakentavaa ohjaajaa voi joka tapauksessa kehua rajatusta tilasta ja tuntemattomasta uhasta puristamastaan kireästä jännitteestä. The Mist on helposti Darabontin tasokkain teos sitten hänen debyyttinsä The Shawshank Redemption(1994).
Kauppa toiminnan keskipisteenä
Tarinan tapahtumat sijoittuvat pienen järven lähistölle muodostuneeseen vuoristokaupunkiin, jonne alkaa aamutuimaan levittäytyä outoa usvaa öisen myrskyn rauhoituttua. Paikallisen ruokakaupan arkinen kiire keskeytyy, kun verinen mies hoipertelee sisään ja hätäsireenin ulvonta pelästyttää asiakkaat. Näkökentän tilkkivässä usvassa on jotakin kauheaa ja asukkaiden joukko jää pieneen puotiin piileksimään.
Hölmöt hirviöjutut toimivat kirjoissa usein paljon paremmin kuin elokuvissa, sillä paljastavatkin sanat jättävät aina tilaa mielikuvitukselle. Sen sijaan valkokankaalla kupla puhkeaa heti, kun belsebubille annetaan fyysinen muoto.
Ikävä kyllä tätä ansaa ei myöskään Frank Darabont osaa kokonaan välttää, minkä seurauksena elokuva siirtyy peruuttamattomasti psykologisen kauhun puolelta kummitusjuttujen kastiin. Monista kliseisistä roolihenkilöistä Jumalan ruoskan viuhumista julistava fanaattinen uskonnainen vaikuttaa mieluummin kaistapäiseltä kylähullulta kuin seuraajia taakseen saavalta vakuuttavalta kapinakenraalilta.
Odotus on kaikkein kauheinta
Heikkouksistaan huolimatta The Mist on hätkähdyttävä elokuva. Sen aavemaisissa tuokioissa hyödynnetään taitavasti luonnon tarjoamia vertauskuvia ja ötököitä vilisevät inhottavuudet virittävät latinkinsa niitä edeltävistä, lamaantuneen odotuksen kihelmöittämistä kohtauksista.
Teoksesta ei löydy perinteisiä sankareita eikä heidän urotekojaan, vaan paniikkiratkaisuissa sieluttomuutensa paljastavia pelureita ja pelkureita. Ulkoinen ärsyke raaputtaa kyläpahasen näennäisen siivon julkisivun alta ilkeää kyräilyä, suvaitsemattomuutta ja pimeää vihaa, mitä voinee pitää ohjaajan sisäpoliittisena kannanottona.
Uskottavuusongelmien vaivaama säikyttely keksii typeriä ja tarpeettomia selityksiä tapahtumilleen, mutta sen hyytävä huipennus pelastaa paljon. Viimeisillä kuvillaan tieteiskauhua syöttänyt ohjaaja vakavoituu asiaa puhuvaksi realistiksi muistuttamaan, kuinka pelottavia valintoja hätää kärsivät ihmiset kaikkialla joutuvat vasten tahtoaan tekemään.
Kun joku elokuvantekijä sitten uskaltautuu asettumaan poikkiteloin keinotekoiselle kaavamaisuudelle, voi vain toivoa, ettei moskaa ahminut yleisönosa hylkää kapinallista kerettiläisenä synkistelijänä. Frank Darabontin elokuva on poikkeuksellisen karu hirviöfantasia, jonka hätkähdyttävin aines leimaa amerikkalaisen pikkukaupungin väestön omaa napaansa tuijottaviksi, häpeänsä lähimmäisten nöyryyttämiseen kätkeviksi arkajaloiksi. Kenties siksi elokuvassa ei esiinny lainkaan nimekkäitä tähtinäyttelijöitä.
Teoksen teho perustuu lajityyppinsä luonteen tuntevan ohjaajan oivallukseen käyttää klassista muotoa ristiriitaisen, paikkaansa näennäisesti kuulumattoman ajatussisällön tuottamiseen. Hänen aikaansaamansa vaikutus tuntuu moukariniskulta.
Stephen Kingin novelli pohjana
The Mist - Usva (2007) perustuu Stephen Kingin novelliin, jonka vaisun loppuratkaisun Darabont kirjoittaa uusiksi. Hänen neljän elokuvan urallaan tämä merkitsee jo kolmatta King-filmatisointia, mutta nyt hän haluaa koetella katsojaa primitiivisimmillä pelkotiloilla. Kerrankin elokuva, joka on kirjallista lähdeteostaan ankarampi!
Silti ohjaajan perisynti venyttää materiaalia yli saumojensa valuvaksi tahnaksi kiukuttaa katsojaa, sillä tehokkaammalla paketoinnilla klaustrofobinen piina voisi kasvaa vielä sietämättömämmäksi. Studiokaudella yli puolentoista tunnin pituus b-elokuvassa ei olisi tullut kuuloonkaan.
Joko konkreettisia tai kuviteltuja vankiloita kaikkien ohjaustöidensä kulisseiksi rakentavaa ohjaajaa voi joka tapauksessa kehua rajatusta tilasta ja tuntemattomasta uhasta puristamastaan kireästä jännitteestä. The Mist on helposti Darabontin tasokkain teos sitten hänen debyyttinsä The Shawshank Redemption(1994).
Kauppa toiminnan keskipisteenä
Tarinan tapahtumat sijoittuvat pienen järven lähistölle muodostuneeseen vuoristokaupunkiin, jonne alkaa aamutuimaan levittäytyä outoa usvaa öisen myrskyn rauhoituttua. Paikallisen ruokakaupan arkinen kiire keskeytyy, kun verinen mies hoipertelee sisään ja hätäsireenin ulvonta pelästyttää asiakkaat. Näkökentän tilkkivässä usvassa on jotakin kauheaa ja asukkaiden joukko jää pieneen puotiin piileksimään.
Hölmöt hirviöjutut toimivat kirjoissa usein paljon paremmin kuin elokuvissa, sillä paljastavatkin sanat jättävät aina tilaa mielikuvitukselle. Sen sijaan valkokankaalla kupla puhkeaa heti, kun belsebubille annetaan fyysinen muoto.
Ikävä kyllä tätä ansaa ei myöskään Frank Darabont osaa kokonaan välttää, minkä seurauksena elokuva siirtyy peruuttamattomasti psykologisen kauhun puolelta kummitusjuttujen kastiin. Monista kliseisistä roolihenkilöistä Jumalan ruoskan viuhumista julistava fanaattinen uskonnainen vaikuttaa mieluummin kaistapäiseltä kylähullulta kuin seuraajia taakseen saavalta vakuuttavalta kapinakenraalilta.
Odotus on kaikkein kauheinta
Heikkouksistaan huolimatta The Mist on hätkähdyttävä elokuva. Sen aavemaisissa tuokioissa hyödynnetään taitavasti luonnon tarjoamia vertauskuvia ja ötököitä vilisevät inhottavuudet virittävät latinkinsa niitä edeltävistä, lamaantuneen odotuksen kihelmöittämistä kohtauksista.
Teoksesta ei löydy perinteisiä sankareita eikä heidän urotekojaan, vaan paniikkiratkaisuissa sieluttomuutensa paljastavia pelureita ja pelkureita. Ulkoinen ärsyke raaputtaa kyläpahasen näennäisen siivon julkisivun alta ilkeää kyräilyä, suvaitsemattomuutta ja pimeää vihaa, mitä voinee pitää ohjaajan sisäpoliittisena kannanottona.
Uskottavuusongelmien vaivaama säikyttely keksii typeriä ja tarpeettomia selityksiä tapahtumilleen, mutta sen hyytävä huipennus pelastaa paljon. Viimeisillä kuvillaan tieteiskauhua syöttänyt ohjaaja vakavoituu asiaa puhuvaksi realistiksi muistuttamaan, kuinka pelottavia valintoja hätää kärsivät ihmiset kaikkialla joutuvat vasten tahtoaan tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti