torstai 27. helmikuuta 2014

Viimeiseen hengenvetoon (1960)

Ohjaus: Jean-Luc Godard
★★★☆☆
Elokuvateoreetikko, -filosofi ja -ohjaaja Jean-Luc Godard on uuden aallon palvotuin tekijä etenkin entusiastien mielestä. Myös hänen uransa elokuvavaikuttajana käynnistyi kriitikkona Cahier du Cinéman sivuilla.

Godardille elokuva on esteettisten kokeilujen, sisällöllisten hypoteesien ja itsereflektiivisten tarkkailujen temmellyskenttä. Ehkä leikkisimmillään hän oli uransa alussa, mutta ikoniksi noustuaan ohjaaja halusi pyristellä irti saamistaan stigmoista keinolla millä hyvänsä.

Porvarillista yhteiskuntaa kritisoiva ääripoliittinen kausi kesti Godardin osalta vain vähän aikaa, 1960-luvun lopulta 70-luvun alkuun. Myös televisioon ja videolle kuvannut ohjaaja on edelleen aktiivinen elokuvantekijä, mutta Suomessa hänen töitään nähdään enää festivaaleilla.

Godardin tuotannon lukuisiin paradokseihin lukeutuu esimerkiksi se, ettei hänen kanonisoiduin ohjaustyönsä edusta laadullisesti aivan huippua. Viimeiseen hengenvetoon (1960) nauttii tienavaajan mainetta, mutta voipi olla, että siitä olisi jo aika päästä eteenpäin – edes lähestyvän viisikymmenvuotisjuhlan kunniaksi.

Viileän Jean-Paul Belmondon ja ihanan Jean Sebergin tähdittämä puhelias teos esittelee tuttuja etäännyttämiskeinoja. Henkilöt kääntyvät puhumaan katsojalle, katumainokset kommentoivat tarinaa ja elliptiset leikkaukset korostavat tekijyyttä, tekijää teoksen takana. Ohjaaja Jean-Pierre Melville piipahtaa filosofoivan kirjailijan roolissa.

Varsinainen asia, ranskalaisen pikkurikollisen ja amerikkalaisen naistoimittajan näennäisen moderni romanssi heijastelee, joskin ironisesti, hiukan vanhakantaisiakin asenteita, kun mies vain anelee ja nainen estelee.

Aika kuluu sängyssä pohdiskellessa elämisen ja rakastamisen vaikeutta, onnen harhaa ja levotonta mieltä. Muoto toki tukee tätä olemisen sietämätöntä keveyttä.

Elokuvan hahmoja ja niiden näyttelijöitä katsoo haikeasti. Nyrkkeilyä nuorena harrastanut Belmondo hylkäsi nopeasti marginaalin ja siirtyi ajatuksettomien komedioiden ja toimintafilmien atleettiseksi sankariksi.

Sebergin ura jäi lyhyeksi, hän kärsi mielenterveysongelmista ja päätyi vapaaehtoiseen elämästä poistumiseen. Jäljelle jäi viesti: ”Antakaa anteeksi. En pysty enää elämään hermojeni kanssa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti