Ohjaus: Lisa Aschan
★★★☆☆
Turvallisen viihteen valtavirrasta poiketessaan nuorisosta kertovat elokuvat ottavat tietoisen riskin päätyä väärinymmärretyiksi kaupallisiksi flopeiksi. Esimerkiksi markkointikampanjassaan täydellisesti epäonnistunut Auli Mantilan Ystäväni Henry (2004) ei koskaan löytänyt yleisöään lasten luultua sitä aikuisten ja aikuisten lasten filmiksi.
Kunnianhimoisille fiktioille kouluikäisistä olisi silti kipeästi tilausta skandaalihakuisten trendiveivausten ja setämäisten moralisointien vastapainoksi, sillä taiteen valistavaa ja terapoivaakin vaikutusta on turha väheksyä perheenjäsenten keskinäisen kommunikoinnin lisäämisessä. Kriitikkokunnalla on oma vastuunsa tärkeisiin kysymyksiin tosissaan tarttuvien elokuvien tunnistamisessa ja esille nostamisessa.
Ruotsalaisen esikoisohjaajan Lisa Aschanin muodoltaan ehyt ja psykologisesti vankka teos erottuukin välittömästi turhakkeiden joukosta. Iskiessään kiinni kasvavien tyttöjen kahteen itsenäistymisen kehitysvaiheeseen melkein trillerin sävyllä se kykenee olemaan samalla kertaa kypsästi tarkkaileva ja tunnehapuiluja myötäilevä.
Ratsastusakrobatiaa harrastava teini-ikäinen Emma on kypsymässä seksuaalisuuteensa, pikkusiskonsa taas alkaa vasta ymmärtää uimahallissa ensimmäisiä sukupuoleensa kohdistuvia odotuksia. Kummallekin naiseus, edelliselle jo heränneet hormonit, tuottaa sekä hämmennystä että kokeilumieltä.
Emman uusi ystävyyssuhde hevostalleilla tapaamansa vaaleaverikön kanssa käynnistää flirttailevan valtapelin, koska toiselle heidän jakamansa hetket merkitsevät enemmän kuin vain ystävyyttä. Törmäyskurssille joutuu myös nuorempi sisar vanhemman serkkunsa kanssa sinänsä viattomissa kotileikeissä, jotka opettavat sopivan käytöksen rajoja.
Joillekin elokuvan teemat tuovat varmasti mieleen Fucking Åmålin (1998), vaikken missään tapauksessa kutsuisi tätä lesboelokuvaksi.
Apinatyttöjä (2011) voinee arvostella isien ja poikien hylkäämisestä hölmistymään sivustakatsojan rooliin, josta he eivät voi koskaan täysin sisäistää ympärillään hyörivää "kirppusirkusta". Vaikka teos jää myös juoneltaan vaatimattomaksi eikä saavuta latauksessaan aivan haluamaansa, tuo teos kuitenkin kiitettävän paljaasti ja rehellisesti esiin, kuinka raadollisia nuoruus ja tyttöys toisinaan ovat
Kaikkien on osattava ottaa ja löytää paikkansa maailmassa, mutta kasvukertomukselle ei täydy loihtia perinteistä onnellista loppua, sillä onhan nuorten tyttöjen tarina vielä kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti