Ohjaus: Pekka Lehto
★☆☆☆☆
Runsaasti julkisuutta saanut Heinon pariskunnan murha elokuussa 2001 nousi uudelleen otsikoihin vain pari viikkoa sitten, kun teon pääsuunnittelijan armahdusanomus elinkautiseen vankeuteensa tuli hylätyksi tasavallan presidentin päätöksellä.
Tarkoin mietitty ja toteutettu kaksoismurha on Suomen kaltaisessa syrjäisessä ja pienessä maassa aina hälyttävä mediatapaus, mutta erityistä huomiota juttu sai osakseen tekijöiden nuoren iän ja epätyypillisen perhetaustan vuoksi.
Kolme alaikäistä ja joukkoa ohjaillut 18-vuotias ylioppilas tulivat hyvistä ja varakkaista kodeista, eikä kellään ollut aiempaa rikoshistoriaa. Mielentilatutkimuksessa kaikkien todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.
Totta kai tällainen herättää suuria kysymyksiä paitsi nuorista itsestään ja heidän perheistään, niin ennen kaikkea häiritseviä virikkeitä tulvillaan olevasta yhteiskunnastamme.
Jos "normaalit" pojat pystyvät menettämään ajan ja paikan tajun näin pahasti ennen herätyskellojen soimista, lienee aiheellista nostaa esiin myös se sairas ympäristö, jossa me elämme.
Nuorison pahoinvoinnin syitä analysoimaan pyrkivä Game Over (2005) punnitaan samassa vaa'assa Jukka-Pekka Siilin Hymypojan (2003) kanssa, sillä niissä taivastellaan lapsekkaan moraliteetin valveutuneisuudella sukupolvien välejä hiertävää vastuuttomuutta.
Ohjaaja Pekka Lehto viittaa murhan toteutuksesta kätensä pesseen ylioppilaan, fiktiivisen Kimin, rahan ensijaisuutta julistavaan juppi-isään vääristäviä elämänmalleja syöttävänä esikuvana.
Kylmän kliinisessä ja henkisesti tyhjässä asuinympäristössä kasvavasta nuorukaisesta muokkautuu ajan myötä lähimmäisistään piittaamaton aikuinen, mutta tämä ei vielä selitä, miksi koppavasta leveilijästä tulee laskelmoidun murhatyön suunnittelija.
Pekka Lehto vastaa tähän kysymykseen ylimalkaisesti kirjoitetulla, liiketoimintojen kähmintään liittyvällä salajuonella, joka selittää murhaajan motiiveja jopa taloudellisin perustein huonosti.
Jos taas hyvällä tahdolla haluaa vielä uskotella itselleen, että huijattavan rahasumman mitättömyys vain korostaa ylimielisen miehenalun sairaalloisuutta ja hänen tekojensa järjettömyyttä, vaatisi päätelmä tässä tapauksessa elokuvan psykologiselta hahmotukselta kaksin verroin enemmän.
Kolme alaikäistä ja joukkoa ohjaillut 18-vuotias ylioppilas tulivat hyvistä ja varakkaista kodeista, eikä kellään ollut aiempaa rikoshistoriaa. Mielentilatutkimuksessa kaikkien todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.
Totta kai tällainen herättää suuria kysymyksiä paitsi nuorista itsestään ja heidän perheistään, niin ennen kaikkea häiritseviä virikkeitä tulvillaan olevasta yhteiskunnastamme.
Jos "normaalit" pojat pystyvät menettämään ajan ja paikan tajun näin pahasti ennen herätyskellojen soimista, lienee aiheellista nostaa esiin myös se sairas ympäristö, jossa me elämme.
Nuorison pahoinvoinnin syitä analysoimaan pyrkivä Game Over (2005) punnitaan samassa vaa'assa Jukka-Pekka Siilin Hymypojan (2003) kanssa, sillä niissä taivastellaan lapsekkaan moraliteetin valveutuneisuudella sukupolvien välejä hiertävää vastuuttomuutta.
Ohjaaja Pekka Lehto viittaa murhan toteutuksesta kätensä pesseen ylioppilaan, fiktiivisen Kimin, rahan ensijaisuutta julistavaan juppi-isään vääristäviä elämänmalleja syöttävänä esikuvana.
Kylmän kliinisessä ja henkisesti tyhjässä asuinympäristössä kasvavasta nuorukaisesta muokkautuu ajan myötä lähimmäisistään piittaamaton aikuinen, mutta tämä ei vielä selitä, miksi koppavasta leveilijästä tulee laskelmoidun murhatyön suunnittelija.
Pekka Lehto vastaa tähän kysymykseen ylimalkaisesti kirjoitetulla, liiketoimintojen kähmintään liittyvällä salajuonella, joka selittää murhaajan motiiveja jopa taloudellisin perustein huonosti.
Jos taas hyvällä tahdolla haluaa vielä uskotella itselleen, että huijattavan rahasumman mitättömyys vain korostaa ylimielisen miehenalun sairaalloisuutta ja hänen tekojensa järjettömyyttä, vaatisi päätelmä tässä tapauksessa elokuvan psykologiselta hahmotukselta kaksin verroin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti