Hiljaa toivotut (2011)

Ohjaus: Timo Haanpää

★★☆☆☆

Kotimaisen fiktioelokuvan koettaessa tyydyttää samankaltaisilla aiheilla mahdollisimman suuren joukon helppoa viihteennälkää dokumenteille on jäänyt kenties kapea mutta oma markkinarakonsa.

Oikein kampanjoituna asiastaan tietävien teosten ei tarvitse välttämättä olla tajunnanräjäyttäjiä muodoltaan löytääkseen kohdeyleisönsä ja puhutellaakseen sitä näkökulmillaan. Näissä tapauksissa luottamuksen lunastaminen rehellisyydellä ja elämänmakuisuudella on tärkeämpää kuin taiteelliset puutteet.

Hiljaa toivotuissa (2011) seuraillaan hedelmöityshoidoissa käyvän kahden pariskunnan elämän nivoutumista yhä tiiviimmin yhteisten toiveiden ja pettymysten kertautuvien kuvioiden ympärille. Ei liene epäilystäkään siitä, etteikö se tavoittaisi vanhemmiksi haluavien kivuliaita tunnelmia usein pitkäksi venyneen odotuksen yhteydessä, kun suunniteltu perheen perustaminen ei ota onnistuakseen yrityksistä huolimatta.

Marjaanan ja Matin sekä Helin ja Tomin tarinat kertova elokuva jännittää heidän mukanaan vastaanotolla ja kotona, kuuluvatko he onnellisiin vai siihen viidennekseen suomalaisista pariskunnista, joille biologisen lapsen hankkiminen osoittautuu mahdottomaksi. Teoksen liikkumavara on siis alisteinen pariensa kohtalolle. Ulkopuolisille Timo Haanpään ilmaisultaan konstailematon elokuva painottuu myös hieman liikaa lääketieteellisiin toimenpiteisiin ja termistöön, vaikka ajatusten keskittyminen niihin hoitojen aikana onkin täysin ymmärrettävää.

Vinkkeliä vaihtamalla toisaalta paljastuu, minkälaisiin kysymyksiin elämä voi rajoittua epätietoisuudessa, jota voi ehkä tässä mielessä verrata kohdalleen tai läheiselleen osuvaan vakavaan sairauteen. Johtuneeko juuri tilanteesta, että miehetkin muistuttavat toisiaan vähän vetäytyneessä, mutta ymmärtäväisessä tukemisessaan? Naisilla on sikälikin onnea matkassa, että kokemus vaikuttaa vain lähentävän pariskuntia, joten tarvetta pohtia prosessin mahdollista negatiivista vaikutusta suhteeseen ei pääse syntymään.

Dokumentissa esiintyvän naislääkärin puolihuolimaton lausahdus lapsen saamisesta jää hiukan varomattomana mieleen, vaikka sen tarkoituksena varmasti onkin lohduttavasti kannustaa. Optimismi saattaa kuulostaa lupaukselta ja johtaa suurempaan katkeruuteen, jos asiat eivät menekään toivotusti.

Suomalaisen elokuvan vaietulle aiheelle kasvot antava teos on selvärajainen kohdeyleisöfilmi haavoittuvista haaveista kokea vanhemmuuden onni ja ilo.