Ohjaus: Todd Phillips
★☆☆☆☆
Avioliittoon valmistautuvalle hääparille on tapana järjestää erityiset juhlat ennen vihkiäisiä. Sulhanen ystävineen sekä morsian ja hänen lähipiirinsä kokoontuvat tahoillaan saattajaisiin, jotka symbolisena vapauden päättymisen riehana saattavat johtaa vaikeasti vältettäviin kiusauksiin.
Usein jollakin tapaa kostealle illanvietolle tarjotaan ohjenuoraksi, ettei polterabendin kaikista vaiheista hiiskuta ulkopuolisille sanallakaan. Tämä on omiaan herättämään epäluuloja täysin viattomistakin jekusteluista.
Koska useimmilla päihteiden käyttö lipsahtaa ainakin joskus hyvän päivän tullen pakkasen puolelle, ei uutta amerikkalaiskomediaa tohdi moralisoida valheellisista legendoista. Uhkaavasti keski-ikää lähestyvä pönököitynyt miesporukka matkustaa parhaiden perinteiden mukaisesti viettämään sulhasen naimattoman elämänvaiheen viimeistä viikonloppua Las Vegasiin, missä välkehtivät valot ja kilisevät peliautomaatit huumaavat kutsuillaan.
Aikuisen miehen kehityskaari
Neljän ystävyksen rooleista hahmottuu eräänlainen aikuisen miehen koominen kehityskaari. Sekoileva sinkku, rakastunut romantikko, alistunut nyhverö ja leipääntynyt perheenpää ovat erilaisista lähtökohdistaan huolimatta yhtä alttiita poikamaisille tempauksille.
Pian luksushotellin katolla nautittujen tervetuliaisdrinkkien jälkeen elokuva hyppääkin seuraavan aamun painajaiseen, josta herätäkseen seurueen täytyy palata kaduille etsimään jälkiään. Häilyvän muistin palauttaminen tuottaa kuitenkin ongelmia sitä mukaa kuin ratkoo.
Huonoa käytöstä mainostavista örvellyskomedioista Kauhea kankkunen (2009) on samaa laatuluokkaa kuin ohjaaja Todd Phillipsin varhaisempi, toistakymmentä vuotta nuoremmilla junteilla läpivedetty matkustussekoilu Road Trip (2001).
Näennäisen riettaassa yösyöksyilyssä harmittaa vietävästi sen sievistelevä sukupuolimoraali. Varttuneet viriilit orit paljastuvat yksi kerrallaan yhden naisen tekniikkaa toteuttaviksi taiteilijoiksi, joiden louskuvien leukojen limaisissa jutuissa ei ole lainkaan lihaa takana.
Porvarillista säntillisyyttä uhkaava oikea estottomuus kanavoidaan turvallisesti Zach Galifianakisin partajeesuksen ja hyypiöluuserin roolit risteyttävään erakkokummajaiseen, jonka hahmo on tarpeeksi överi säilyttääkseen ydinperheen ihanteen rikkumattomana.
Usein jollakin tapaa kostealle illanvietolle tarjotaan ohjenuoraksi, ettei polterabendin kaikista vaiheista hiiskuta ulkopuolisille sanallakaan. Tämä on omiaan herättämään epäluuloja täysin viattomistakin jekusteluista.
Koska useimmilla päihteiden käyttö lipsahtaa ainakin joskus hyvän päivän tullen pakkasen puolelle, ei uutta amerikkalaiskomediaa tohdi moralisoida valheellisista legendoista. Uhkaavasti keski-ikää lähestyvä pönököitynyt miesporukka matkustaa parhaiden perinteiden mukaisesti viettämään sulhasen naimattoman elämänvaiheen viimeistä viikonloppua Las Vegasiin, missä välkehtivät valot ja kilisevät peliautomaatit huumaavat kutsuillaan.
Aikuisen miehen kehityskaari
Neljän ystävyksen rooleista hahmottuu eräänlainen aikuisen miehen koominen kehityskaari. Sekoileva sinkku, rakastunut romantikko, alistunut nyhverö ja leipääntynyt perheenpää ovat erilaisista lähtökohdistaan huolimatta yhtä alttiita poikamaisille tempauksille.
Pian luksushotellin katolla nautittujen tervetuliaisdrinkkien jälkeen elokuva hyppääkin seuraavan aamun painajaiseen, josta herätäkseen seurueen täytyy palata kaduille etsimään jälkiään. Häilyvän muistin palauttaminen tuottaa kuitenkin ongelmia sitä mukaa kuin ratkoo.
Huonoa käytöstä mainostavista örvellyskomedioista Kauhea kankkunen (2009) on samaa laatuluokkaa kuin ohjaaja Todd Phillipsin varhaisempi, toistakymmentä vuotta nuoremmilla junteilla läpivedetty matkustussekoilu Road Trip (2001).
Näennäisen riettaassa yösyöksyilyssä harmittaa vietävästi sen sievistelevä sukupuolimoraali. Varttuneet viriilit orit paljastuvat yksi kerrallaan yhden naisen tekniikkaa toteuttaviksi taiteilijoiksi, joiden louskuvien leukojen limaisissa jutuissa ei ole lainkaan lihaa takana.
Porvarillista säntillisyyttä uhkaava oikea estottomuus kanavoidaan turvallisesti Zach Galifianakisin partajeesuksen ja hyypiöluuserin roolit risteyttävään erakkokummajaiseen, jonka hahmo on tarpeeksi överi säilyttääkseen ydinperheen ihanteen rikkumattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti