Ohjaus: Michael Bay
★☆☆☆☆
Elokuvaohjaaja Michael Bay yllätti äskettäin ihailijansa ilmoittamalla, ettei hänen seuraavassa filmissään ole ensimmäistäkään räjäytystä. Pian varmaankin Aki Kaurismäki kapuaa kameroiden eteen kertomaan rahakkaasta sopimuksestaan ohjata uusi James Bond.
Mikäli markkinointikikalta tuoksahtava juttu kuitenkin pitää kutinsa, se olisi hyvää jatkoa tehostetehtailijan irtaantumiselle Jerry Bruckheimerista, nyky-Hollywoodin menestyneimmästä toimintaelokuvien tuottajasta, joka takasi suojatin nousun huipulle.
Kaikki kunnia vinhaa kaupallista karusellia pyörittävälle Baylle, joka on onnistunut loihtimaan itsestään myyvän brändin tekemällä tuottoisaa yhteistyötä Pentagonin sotilaspamppujen ja ylikansallisten jättikorporaatioiden kanssa.
Pearl Harbor (2001) on housut kintuissa äimistellystä jenkkitiedustelun häpeätahrasta armeijan voittoparaatin veivannut sotamainos; Transformers(2007) ja sen jatko-osa Transformers - kaatuneiden kosto (2009) perustuvat puolestaan Hasbron vuonna 1984 lanseeraamaan lelusarjaan roboteista, jotka pystyvät muuntautumaan ainakin autoiksi ja lentokoneiksi.
Ylivoimaisen puuduttava
Elokuvien sankari on lajille ominainen esikaupunkinyhverö, jonka lähestyttävään persoonaan hormonaalisessa kiihdytysvaiheessa olevat koltiaiset voivat kiinnittää märät fantasiansa. Shia LaBeouf on ulkoisesti oivallinen valinta 16-vuotiaaksi Samiksi, vaikka näyttelijä onkin rooliaan selvästi iäkkäämpi.
Käsikirjoitus hyödyntää teinipoikien haavemaailmaa tavallaan taitavasti tarjoamalla nörttien erikoislahjoille tunnustusta esimerkiksi mallityttöjen ja hallituksen luottamustehtävien muodossa.
Ykkösosassa vanhempiensa hoteissa asusteleva koululainen tempaistaan mukaan robottien väliseen taisteluun, jossa vastakkaisia puolia edustavat ihmisiä suojelevat Autobotit ja heidän vihollisensa Decepticonit.
Seuraajassa valloittajat ovat entistäkin kiukkuisempia, koska ne joutuvat ensin livistämään vankiloistaan vallatakseen maapallon pysyväksi asuinsijaikseen. Kotoa collegeen matkaava Sam välttää vaivoin kiusaukset uudessa opinahjossaan ennen kuin hänet taas houkutellaan maan tulevaisuudesta käytävän sodan kuningaspelinappulaksi.
Sankarin ruskettunutta hipiää vasten hohtavat vitivalkoiset hampaat tekevät lähiönuorukaisesta salonkikelpoisemman kuin olisi tarpeen. Hänen huikaisevan kaunis tyttöystävänsä saa puolestaan taiteilla epäkäytännöllisissä asennoissa ja asusteissa läpi elokuvan.
Varsinainen tarina jääkin verukkeeksi ajoittain kekseliäille tehosteille, mutta tolkuttoman pitkän teoksen viimeinen tunti tuntuu silti ylivoimaisen puuduttavalta.
Elokuvassa ei ole juuri muuta kuin muilutusta ja murskaamista, mutta alhainen ikäraja K-11 selittyy väkivallan koneellistumisella. Niinpä Bayn ajattelussa on oma logiikkansa hänen tarjoillessaan oikeistopopulistista propagandaa varustelun välttämättömyydestä.
Mikäli markkinointikikalta tuoksahtava juttu kuitenkin pitää kutinsa, se olisi hyvää jatkoa tehostetehtailijan irtaantumiselle Jerry Bruckheimerista, nyky-Hollywoodin menestyneimmästä toimintaelokuvien tuottajasta, joka takasi suojatin nousun huipulle.
Kaikki kunnia vinhaa kaupallista karusellia pyörittävälle Baylle, joka on onnistunut loihtimaan itsestään myyvän brändin tekemällä tuottoisaa yhteistyötä Pentagonin sotilaspamppujen ja ylikansallisten jättikorporaatioiden kanssa.
Pearl Harbor (2001) on housut kintuissa äimistellystä jenkkitiedustelun häpeätahrasta armeijan voittoparaatin veivannut sotamainos; Transformers(2007) ja sen jatko-osa Transformers - kaatuneiden kosto (2009) perustuvat puolestaan Hasbron vuonna 1984 lanseeraamaan lelusarjaan roboteista, jotka pystyvät muuntautumaan ainakin autoiksi ja lentokoneiksi.
Ylivoimaisen puuduttava
Elokuvien sankari on lajille ominainen esikaupunkinyhverö, jonka lähestyttävään persoonaan hormonaalisessa kiihdytysvaiheessa olevat koltiaiset voivat kiinnittää märät fantasiansa. Shia LaBeouf on ulkoisesti oivallinen valinta 16-vuotiaaksi Samiksi, vaikka näyttelijä onkin rooliaan selvästi iäkkäämpi.
Käsikirjoitus hyödyntää teinipoikien haavemaailmaa tavallaan taitavasti tarjoamalla nörttien erikoislahjoille tunnustusta esimerkiksi mallityttöjen ja hallituksen luottamustehtävien muodossa.
Ykkösosassa vanhempiensa hoteissa asusteleva koululainen tempaistaan mukaan robottien väliseen taisteluun, jossa vastakkaisia puolia edustavat ihmisiä suojelevat Autobotit ja heidän vihollisensa Decepticonit.
Seuraajassa valloittajat ovat entistäkin kiukkuisempia, koska ne joutuvat ensin livistämään vankiloistaan vallatakseen maapallon pysyväksi asuinsijaikseen. Kotoa collegeen matkaava Sam välttää vaivoin kiusaukset uudessa opinahjossaan ennen kuin hänet taas houkutellaan maan tulevaisuudesta käytävän sodan kuningaspelinappulaksi.
Sankarin ruskettunutta hipiää vasten hohtavat vitivalkoiset hampaat tekevät lähiönuorukaisesta salonkikelpoisemman kuin olisi tarpeen. Hänen huikaisevan kaunis tyttöystävänsä saa puolestaan taiteilla epäkäytännöllisissä asennoissa ja asusteissa läpi elokuvan.
Varsinainen tarina jääkin verukkeeksi ajoittain kekseliäille tehosteille, mutta tolkuttoman pitkän teoksen viimeinen tunti tuntuu silti ylivoimaisen puuduttavalta.
Elokuvassa ei ole juuri muuta kuin muilutusta ja murskaamista, mutta alhainen ikäraja K-11 selittyy väkivallan koneellistumisella. Niinpä Bayn ajattelussa on oma logiikkansa hänen tarjoillessaan oikeistopopulistista propagandaa varustelun välttämättömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti