Kohta 18 (2012)

Ohjaus: Maarit Lalli

★★★☆☆

Pitkät kotimaiset fiktioelokuvat tahtovat muistuttaa liikaa toisiaan sekä visuaalisesti että sisällöllisesti, ja olen monesti pohtinut siihen syytä. Ohjaajien ja näyttelijöiden koulutustausta, elokuvien tuotantorakenne, kielialue ja kohdeyleisö määräävät hankkeiden suuntaa varmaankin enemmän kuin osaa ensi hätään ajatellakaan.

Toki uudemman tekijäpolven joukosta löytyy muutama marginaalien häikäilemätön rämäpääkin ponnistamaan parrasvaloihin puhtaalla tahdonvoimalla ja intohimolla. Heitä kaivataan lisää tarjoamaan vaihtoehtoa perinteistä opinreittiä kulkeneelle tekijäkunnalle, joka harvemmin yllättää.

Ohjaaja Maarit Lallikin kertoi toistakymmentä vuotta sitten lehtihaastattelussa saaneensa tarpeekseen elokuvataiteen laitoksen epäinnostavasta ilmapiiristä. Hän oli vasta saanut valmiiksi kaksikymmentäminuuttisen lyhytelokuvansa Kovat miehet (1999), joka kertoo Sulevi Peltolan esittämän viljelijäisän ja Ilkka Koivulan näyttelemän pojan käsittämättömästä kovapäisyydestä pellolla makaavan kiven kohtalon kysymyksessä, joka on suomalaisen miehen periaatteen kokoinen.

Vaikka teos putsasi pöydän Tampereen elokuvajuhlilla, ensimmäisen pitkän fiktioelokuvan saaminen teattereihin otti Lallilta kokonaisen vuosikymmenen. Kohta 18 (2012) tulee sekin hiukan takavasemmalta, jos tällainen kuvaus sallitaan osin amatöörivoimin tehdystä teoksesta. Myöhäiskesän kaupunkidokumentti ja rosoinen nuorisokuvaus hakee myös aikuismaisempia teemoja draamassaan.

Kuten ehkä arvata saattaa, risteytys hakee uomaansa joskus sujuvammin, toisinaan ontuvammin. Viiden tasavertaisen päähenkilön erillisiin episodeihin jaettuja juonenpätkiä sitovat toisiinsa teemallisesti löyhänlaiset yhteydet varttumisen vaikeudesta ja lasten suhteista vanhempiinsa.

Äiti ja poika laativat käsikirjoituksen

Käsikirjoituksen elokuvaan on laatinut ohjaaja Lallin kanssa hänen oma poikansa Henrik Mäki-Tanila, joka esittää filmissä 17-vuotiasta, äitinsä ajo-opetuksessa tuskastuvaa Karria. Myös elokuvan muut pääroolit on miehitetty ensikertalaisilla. Oikeastaan on kyseenalaista, kaipaako teos lainkaan ammattinäyttelijöitä mukavan improvisoiduilta tuntuviin kohtauksiinsa.

Henkilögalleriaan lukeutuvat myös aborttipäätöstä poteva Pete, pikkuveljensä sijaisvanhemmaksi päätynyt André, alkoholisti-isänsä tapaava Aleksi ja susimaskotin asussa pyörällään sotkeva Joni, kaveriporukan ensimmäinen täysi-ikäinen. Ollakseen vielä näin nuoria moni ystävyksistä on jo joutunut kohtaamaan elämän armottomuuden läheltä ja perin lujaa. Silti elokuvan viestinä tuntuu olevan asiantilan tavallisuus. Rikkinäiset ja uusioperheet ovat mieluummin sääntö kuin poikkeus yhteiskunnan perusyksikössä, eikä mikään muoto takaa onnellisuutta. Usein lapset ovat aikuisempia kuin vanhempansa.

Kameran iskeytyminen muotitietoisten katujätkien matkaan enteilee kovaa ryypiskelyä, tytöille viheltelyä ja hurttia huumoria. Ehkä heidän jakamastaan ystävyydestä olisikin voinut ammentaa lisää tarinan eri vaiheissa, samalla jaksojen lomittuminen keventäisi filmin asetelmia ja tukisi visuaalisen ilmaisun henkeä.

Ohjaajan yhteispeli kuvaaja Rauno Ronkaisen ja omillaan jopa erinomaisen uskottavien nuorukaisten kanssa tuottaa monta tunnelman oikein vaistoavaa kohtausta ja otosta, joita ei ahdeta täyteen tyhjänpäiväisillä pop-renkutuksilla. Benji-hyppy halkoo ilmaa konkreettisestikin, ja monesti tarpeettoman levotonta käsivaratekniikkaa hyödynnetään nyt maltillisesti autenttisen ilmapiirin luomisessa.

Karsimisen varaa

Toisaalta pätevälle dramaturgille olisi tilausta jäntevöittämään kerrontaa. Esimerkiksi Karrin kurvailusta kaupungilla jää käteen perin vähän, mutta sille uhrataan saman verran valkokangasaikaa kuin muillekin episodeille. Joniin on puolestaan mahdutettu lähes kaikkea mahdollista huumausaineista seksikauppaan, mutta silti hänen riitaisat vanhempansa nousevat tapetille.

Huokeahkolla budjetilla kuvattu teos edustaa silti kokonaisuutena kaivattua lisää kotimaiseen nykyelokuvaan hahmotellessaan henkilökuviaan turhia moralisoimatta. Sen tietty viimeistelemättömyys kuoren ja ytimen tasoilla erottuu myönteisenä karheutena kaikenkarvaisten kosiskelujen sakeasta joukosta.