Ohjaus: Orson Welles
★★★★☆
Orson Welles vauhditti elokuvan kielen ja kerronnan uudistumista heti esikoiselokuvallaan Citizen Kane (1941). Lehtimagnaatin kaleidoskooppinen muotokuva laajentuu median, politiikan ja vallankäytön perimmäisen luonteen läpivalaisuksi.
Kaksinaamaisen systeemin viheliäisen rumuuden nuori nero joutui todistamaan itse aitiopaikalta Kanen synnyttämien kuohujen jälkimainingeissa. Hänelle debyyttiä varten täyden taiteellisen vapauden myöntänyt RKO-yhtiö pakotti kultakimpaleensa allekirjoittamaan toiseen elokuvaan sopimuksen, joka takasi riitatilanteessa studiolle final cutin, lopullisen leikkauksen.
Koeyleisön tyrmäävien kommenttien jälkeen kauhukuva toteutui. Toimiston pukumiehet menettivät hermonsa, kutsuivat hanslankarinsa paikalle ja antoivat saksia teoksesta kolmanneksen (45 minuuttia) pois.
Filmihistorian suuriin vastaamatta kai ikiajoiksi jääviin kysymyksiin kuuluu se, millaiselta Mahtavat Ambersonit (1942) oikein näyttäisi Orson Wellesin versiona. Alkuperäisestä raakaversiosta poistetut kohtaukset tuhottiin vuoden 1942 lopulla, jotta studio saisi lisää varastotilaa! Wellesille Brasiliaan lähetetty kopio 131 minuutin versiosta on yhä löytämättä.
Vaikkei kahden elokuvan väliin jää kuin vuosi, luomiskykynsä huipulla olleen visionäärin näkemys tuntuu kypsemmältä ja tyyli sisäistyneemmältä. Kummatkin kuvaavat rikkauden rappioittamia miehiä, Charles Foster Kanea ja George Ambersonia, jotka tunnekylminä despootteina palvelevat vain omaa paatunutta luontoaan.
Booth Tarkingtonin romaanin sovitus kertoo teollistumisen jalkoihin jäävän maanomistajasuvun dynastian rapistumisesta neljän vuosikymmenen aikana. Perheen tyttäreltä rukkaset saanut kosija nousee kasvavan autoteollisuuden aallonharjalle yhtä vauhtia kuin kuoleva suku köyhtyy. Teos päättyy 1910-luvun alkuun.
Welles luo henkilöistään moniulotteisen sosiaalisen kirjon, muttei voi työnsä raiskaajille mitään. ”Ydin puuttuu”, hän sanoi itse lopputuloksesta, josta ovat silti jäljellä ratkaisevat vihjeet hänen yhteiskuntasosiologisesti syvätarkasta katseestaan. Sen synkkyys pelotti aikalaisia ja sai studion töhrimään sille onnellisen lopun.
Kaksinaamaisen systeemin viheliäisen rumuuden nuori nero joutui todistamaan itse aitiopaikalta Kanen synnyttämien kuohujen jälkimainingeissa. Hänelle debyyttiä varten täyden taiteellisen vapauden myöntänyt RKO-yhtiö pakotti kultakimpaleensa allekirjoittamaan toiseen elokuvaan sopimuksen, joka takasi riitatilanteessa studiolle final cutin, lopullisen leikkauksen.
Koeyleisön tyrmäävien kommenttien jälkeen kauhukuva toteutui. Toimiston pukumiehet menettivät hermonsa, kutsuivat hanslankarinsa paikalle ja antoivat saksia teoksesta kolmanneksen (45 minuuttia) pois.
Filmihistorian suuriin vastaamatta kai ikiajoiksi jääviin kysymyksiin kuuluu se, millaiselta Mahtavat Ambersonit (1942) oikein näyttäisi Orson Wellesin versiona. Alkuperäisestä raakaversiosta poistetut kohtaukset tuhottiin vuoden 1942 lopulla, jotta studio saisi lisää varastotilaa! Wellesille Brasiliaan lähetetty kopio 131 minuutin versiosta on yhä löytämättä.
Vaikkei kahden elokuvan väliin jää kuin vuosi, luomiskykynsä huipulla olleen visionäärin näkemys tuntuu kypsemmältä ja tyyli sisäistyneemmältä. Kummatkin kuvaavat rikkauden rappioittamia miehiä, Charles Foster Kanea ja George Ambersonia, jotka tunnekylminä despootteina palvelevat vain omaa paatunutta luontoaan.
Booth Tarkingtonin romaanin sovitus kertoo teollistumisen jalkoihin jäävän maanomistajasuvun dynastian rapistumisesta neljän vuosikymmenen aikana. Perheen tyttäreltä rukkaset saanut kosija nousee kasvavan autoteollisuuden aallonharjalle yhtä vauhtia kuin kuoleva suku köyhtyy. Teos päättyy 1910-luvun alkuun.
Welles luo henkilöistään moniulotteisen sosiaalisen kirjon, muttei voi työnsä raiskaajille mitään. ”Ydin puuttuu”, hän sanoi itse lopputuloksesta, josta ovat silti jäljellä ratkaisevat vihjeet hänen yhteiskuntasosiologisesti syvätarkasta katseestaan. Sen synkkyys pelotti aikalaisia ja sai studion töhrimään sille onnellisen lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti