Vares - uhkapelimerkki (2012)

Ohjaus: Lauri Törhönen

★☆☆☆☆

Kahdeksankymmentäluvun puolella alkunsa saaneesta Reijo Mäen määrällisesti riittoisasta dekkarisarjasta voi pumpata rötöksiä vielä useampaankin elokuvaan, jos vain kiinnostusta piisaa. Solar Filmsin tuottamista kuudesta uudesta Vares-filmistä, jotka kuvattiin puolen vuoden aikana keväästä 2010 saman vuoden syksyyn, on nyt vuorossa viides, jälleen Lauri Törhösen ohjaama teos.

Vaikkei elokuvaa alun perin ajateltu levitettävän teattereissa, ja se halvassa rutiinijäljessä näkyy, rikoskomedian turhapuroilut tuntuvat kelpaavan yleisölle hyvin televisiotyylistään huolimatta. Jotain perin suomalaistahan näissä kuitenkin on.

Tavallaan on jopa hellyttävää, kuinka kivuttomasti Antti Reinin rennosti pöhisevä, Uunon lailla naiskauneudelle perso Vares lasketaan vauhtiin kunkin tarinan alussa. Tällä kertaa törmääminen urheiluautolla kaasuttelevaan hermoilevaan vamppiin öisellä pankkiautomaatilla johtaa nopeasti syttyvään suhteeseen, joka lyhykäisyydessään muistuttaa hiukan James Bondin ainoaa kunnollista romanssia. Ei siis aikaakaan, kun Jussi huomaa olevansa "kesäleski", mutta myös epäilty rakastajattarensa kuolemasta.

Visaisen tapauksen selvittäminen on tietysti vaikeaa, koska tuttu jaosto virkavaltaa syyllistyy vakaviin tutkintavirheisiin. Toisaalta juttu aukeaa yhä hämärämpiin suuntiin palkkamurhaaja Stahanovin toimeksiannosta, paikallisen hoitokodin kieroiluista ja naisen veljen avio-ongelmista.

Minun on pakko myöntää, ettei Uhkapelimerkki (2012) ole ensimmäinen Vares-filmi, jonka juonta minun on ollut miltei mahdoton seurata, eikä ongelmana ole vain paksuksi kasautuva ruumiskasa. Yleisön auttamiseksi sidonnaisuudet piirretään tussitaululle, mutta silti ottaa koville. Kissamainen lopetus on ehtaa nollanollaseiskaa nikatessaan silmää mysteerin ratkaisulle.

Elokuva-Varekset ovat mitä puhtainta lukijakunnalle työstettyä fanitavaraa pakollisine kamukohtauksineen, oluen lipittämisineen ja naimisineen, joiden rinnalla varsinaiset keikat ovat kuin pakkopullaa. Jatkuvuus- ja loogisuuslapsuksillekin lienee vain tilausta: esimerkiksi jokaisessa filmissä töpeksivän komisario Hautavainion pikaiselle päätökselle julistaa Solen kuoleman tutkinta päättyneeksi ennen kuin se kesän etenemisestä päätellen on ehtinyt kunnolla alkaakaan.

Mutta mitä vielä, Reinin Vareksilla on pian puoli miljoonaa katsojaa, joten pulinat pois.