Päiväni Margueritten kanssa (2010)

Ohjaus: Jean Becker

★☆☆☆☆

Pulleilla päivillään Gérard Depardieu on lyönyt lekkeriksi hiukan samalla tavalla kuinRobert De Niro, tarttunut kaikkiiin tarpeeksi rahakkaisiin tarjouksiin, hutiloituihin komedioihin ja tympeisiin toimintafilmeihin, jutun sisällöstä tai maineestaan piittaamatta. Konkariohjaaja Jean Beckerin pikkuinen lämmittely niiden välissä tuntuu siksi melkein sympaattiselta.

Höyhensarjan säyseilyssä Depardieu esittää hanttihommilla itseään elättävää maalaistolloa, jota oma äitikin on nälvinyt syntymästä asti. Onneksi mahakkaalla miekkosella ei ole yksinkertaisuudestaan huolimatta ystävistä tai nuoresta tyttöystävästä puutetta kuvankauniissa ranskalaiskylässsä, joka voisi olla olemassa vaikkapa Aku Ankassa tai Asterixissa.

Obelixin – jota tähtijätti on myös esittänyt – oloinen lapsekas heppu on joskus itsekin kiusankappale piirrellessään nimeään kaatuneiden muistomerkkiin. Ahmiessaan patonkia puistossa hyväntahtoinen hölmö tutustuu mukavaan mummeliin, joka kertautuvien kohtaamisten kuluessa alkaa lukea oppilaalleen maailmankirjallisuuden helmiä. 

Voisiko morkatusta moukasta kuoriutua sivistynyt keikari vanhoilla päivillään?

Päiväni Margueritten kanssa (2010) lukee luottavaista, lempeää ja suvaitsevaa sanomaa kaikenkokoisista ja -näköisistä ihmisistä sekä taiteen tarjoamista mahdollisuuksista avartaa ymmärrystään mutta todella osoittelevasti. Tuleepa vielä muistutetuksi, että ikä on vain numero eikä korkeanakaan mikään henkisen kehityksen este! Kuusikymppinen Depardieukin on "nuori mies" 95-vuotiaan Gisèle Casadesusin Marguerittelle.

Kesän tunnelmoiviin tupailtoihin sopiva filmi saisi olla kestoltaan pidempi. Germainin kasvun kuvaukselle jää yhtä vähän aikaa kuin mielikuvituksen ihanuudesta kieliviksi ajatelluille lukunäytteille.