Ohjaus: Márton Jelinkó
★☆☆☆☆
Kotimaisen elokuvatuotannon säilyttämisen ja mielellään myös kehittämisen elinehto pienellä kielialueella on veronmaksajien kukkarosta viime kädessä kerättävä julkinen tuki, jota ilman maassamme ei olisi nykyisenkaltaistakaan filmikulttuuria. Siksi teatterilevityksessä nähdäänkin vain harvoin perinteisestä rahoituskanavasta riippumatonta suomalaiselokuvaa. Suomi-indietäkään ei ole silti oikeutettua tarkastella vain rahoitusjärjestelyistään määrittyvänä joukkona, sillä skaala sen sisällä venyy Anssi Mänttäristä Visa Mäkiseen.
Uusimmat kotimaisen indien yrittäjät ovat vastavalmistuneita ja opinnoissaan loppusuoralla olevia elokuva-alan ammattilaisia, joten heidän maailmalla jo kierrellyttä työtään voinee arvioida samalla viivalla muiden levitykseen laskettujen elokuvien kanssa. Kyse ei siis ole mistään peräkylien harrastajien puuhastelusta vaan vakavilla mietteillä alusta loppuun kuvatusta elokuvasta.
Viisi vuotta valmistellun filmin aihepiiri nuorille aikuisille kasautuneista maksuongelmista sekä niiden syistä ja seurauksista on käynyt vain ajankohtaisemmaksi asian poliittisestakin käsittelystä, jossa on haettu rajoja esimerkiksi pikavippiyritysten toimintaan. Pohjaa siis olisi vähintäänkin kiinnostavaan keskustelunavaukseen.
Naisten selviytymistarina
Pystyssä on osin yhteiskunnallisista lähtökohdistaan huolimatta kahden naisen suppea ja kärjistävä selviytymistarina velkavankeudesta, mutta valitettavan keskeneräisen oloista filmiä tuskin olisi saatu teattereihin kuukauden ainoana kotimaisena muulloin kuin kävijämääriltään vuoden hiljaisimpana esityskautena.
Biologiaa yliopistolla pänttäävä Elli on tuhlannut euronsa öiseen juhlintaan. Rahan hankkiminen itseään myymällä helpottaa tilityksiä mutta rakentaa muuria läheisiin ystävyyssuhteisiin.
Parkkiintunut poikatyttö Iiris taas koettaa päästä pälkähästä toimimalla itse kovaotteisena velkojana alamaailman hämärähommissa. Torjuvana aggressiona ilmenevä kiintyminen uhkailukoplan toisen jäseneen naarmuttaa tuimailmeisen pahiksen pintaa.
Porvarillisen päivätodellisuuden synkeää varjopuolta esiin ryöpyttävä filmi haukkaa käsikirjoituksessaan seksiä ja väkivaltaa, jotka hoituvat henkilöiltä eriskummallisen ongelmattomasti. Elli säilyttää itsetuntonsa pakkoraossa ja Iiris selättää fyysiset rajoituksensa. Naisten kohtalot yhdistävä mies, Andrei, taiteilee huolten ja haaveitten rajapinnassa kliseisen ritarillisena.
Toiminta ontuu
Draamatrillerinä itseään markkinoivan, jännitteille allergisen teoksen tyydyttävintä antia on ryhtiä sekavalle sähellykselle ja suhmuroinnilla antava äänimaailma. Tappelut ja muu toiminta sen sijaan luiskahtavat tahattomaksi komiikaksi ontuvine leikkauksineen, repliikkeineen ja roolisuorituksineen. Rauhallisempiakin jaksoja, esimerkiksi isoäidin korun panttaamista, leimaa kiirehtiminen.
Naiseuttaan karskin miehisessä ympäristössä kompensoivassa Iiriksessä olisi potentiaalia kasvaa rajoja rikkovaksi luonnekuvaksi, mutta hahmon tuskaista kaipuuta yksinäisyydestä ulos alleviivataan vain yksinuottisena kiivailuna. Syvyyttä filmin muissa henkilöissä ei ole senkään vertaa, vähiten testosteronipiikin saaneissa nyrkkisankareissa.
Ratkaisevat käänteet selitetään auki mustasukkaisuudella, eikä tökerön tuntua voida välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti