Source Code (2011)

★★☆☆☆

Tieteen arveluttava moraali ja motiivi valjastaa "ihmisyys" "yhteisen hyvän" palvelukseen askarruttaa Duncan Jonesin toistakin ohjaustyötä.

Britin esikoinen, viljalti ansaittua huomiota saanut tieteiselokuva Moon (2009) pyörittelee samaa teemaa maapallon ulkopuolisella planeetalla, missä robotteja työllistävän laitoksen yksinäinen huoltomies huomaa olevansa pelkkä välikappale kotiin energiaa jauhavassa tuotantoketjussa. Jos tiedostavuus omasta alkuperästä lasketaan mittariksi ihmisarvolle, voimme jokin kaunis päivä joutua miettimään suhteemme koneisiin uudelleen, jos tiede vain jatkaa kehittymistään ja etiikkamme vajoamistaan.

Vaikka jo debyytin pääosassa esiintyvät sellaiset kuuluisuudet kuin Sam Rockwell ja Kevin Spacey, voi puhua esikoisohjaajan hyppysissä pysyneestä pienestä ja omaehtoisesta scifi-filmistä. Stanley Kubrickin klassikolle 2001: Avaruusseikkailu (1968) kumartava teos merkitsi David Bowien poikana kulkeneelle Jonesille loikkaa isänsä varjosta läpimurtoon, mutta kahlittuna olemisen muotoja on muunkinlaisia.

Source Code (2011) onkin avaukseen verrattuna jo ihan toista maata, kuusinkertaisella budjetilla ja Jake Gyllenhaalilla vetovivulla voimailtu keskisuuri amerikkalaistuotanto. Sen takana on hurjasti lipputuloja viime vuosina takonut Summit Entertainment, jonka rahasampo Twilight-saaga on. Todennäköistä silti on, että englantilaisohjaaja on kaavaillut studion toisen hitin, The Hurt Lockerin (2009) kaltaista tiedostavan yleisön laatuteosta, jolle Oscar-pystit tulisivat ylimääräisinä bonuksina. Valitettavasti toiveiden tynnyri kumisee nyt onttouttaan.

Juonen jatkuvuus

Realistisuuden tai uskottavuuden vaatimus fantasiassa tarkoittaa tiivistetysti sitä, että tarina säilyy sisäisesti johdonmukaisena silloinkin, kun se katsojan arkielämän ulkoisilla mittareilla on epätodellinen. Elokuvan päähenkilö on junanpenkiltä vieraassa vartalossa heräävä mies, joka ympäristöään kunnolla tiedostamatta joutuu kanssamatkustajiensa kanssa tuhoisan terrori-iskun kohteeksi. Seuraava osoite ei silti ole ruumishuone tai sairaala, vaan ahdas ja pimeä sukkula, missä hän virottuaan kuulee olevansa tärkeää tehtävää suorittava armeijan kapteeni.

Valitettavasti juonen jatkuvuutta häiritsevät ongelmat alkavat jo tässä vaiheessa. Kun skenaario heittää miehen kerta toisensa jälkeen takaisin junaan täsmälleen kahdeksan minuutin ajaksi ottamaan selvää pommin laukaisijasta, olisi tietysti loogisempaa tapauksen ratkaisemisen kannalta, etteivät päähenkilölle tämän urakkaa valottava nainen ja pomomies käyttäytyisi niin epäilyttävästi. Päämäärä vaarantuu, kun kapteeni alkaa kaivata ja kaivella tietoa itsestään.

Rakenteellisesti teos tavallaan jatkaa metereologin toisteisesta päivästä kertovaa kulttikomediaa Päiväni murmelina (1993), mutta löyhistä yhteyksistä voisi yhtä hyvin mainita Frankensteinin.

Väkisin venytettyä jahnailua

Duncan Jones estetisoi kalseansiniseen ja haaleanvihreään nojaavalla paletillaan oikeansuuntaisesti, mutta minusta niukka ja lähtökohdissaan karu aineisto puoltaisi jopa mustavalkoista ilmaisua. Nimittäin joskus puoli vuosisataa sitten Ben Ripleyn käsikirjoituksesta olisi pyöräytetty tunnin mittainen, mahdollisimman paljas b-filmi, eikä sitä olisi väkisin venytetty suuren amerikkalaisyleisön suosimiin sentimentalisoiviin suuntiin.

Niinpä sisukkaan sissin arkijärki hoksaa kaavoja ja virittelee päätelmiä, joista ainakin tiedemiesten parhaimmistolla olisi luullut olevan vihiä ennen häntä. Tässä kohtaa joudun palvelemaan lukijaa puhumalla varovasti ja sanomaan vain arvostelevasti, että vähemmilläkin "lopetuksilla" olisi selvitty.

Viime kädessä Source Code jahnailee tieteismoraliteetin, katastrofielokuvan, terroristifilmin ja romanttisen tragedian välillä niin heppoisesti, etteivät mitkään koukerot kerronnassa voi kaapata sitä kuiville.

Kaupallisen elokuvan pitkältä helmasyntien listalta tekijät valitsevat vielä poliittisen ylikorrektiuden: pommin asentajan – tarinan täydellisen sivuhenkilön, jota voin siksi kuvailla – ulkomuoto ja motiivi terrorille on siivottu kaikista uskontoon, kulttuuriin, etnisyyteen ja kansalaisuuteen kytkeytyvistä vaarallisista konnotaatioista.