Ohjaus: Kevin Costner
★★★★☆
Kevin Costner haaveili pitkään epämuodikkaasta länneneepoksesta, mutta vasta tähteys näyttelijänä antoi hänelle riittävästi arvovaltaa toteuttaa unelmansa.
Costner oli kannustanut skenaristi Michael Blakea muokkaamaan romaanin tuottajien hylkäämästä käsikirjoituksesta, jonka hän aivan oikein arveli herättävän suurempaa kiinnostusta uudessa muodossa ja julkaistuna.
Ostettuaan kirjan filmausoikeudet Costner ei tietenkään halunnut taipua studion vaatimuksiin, vaan piti kiinni näkemyksistään koskien elokuvan kestoa ja teoksessa kuultavaa intiaanikieltä.
Projektille uumoiltiinkin samanlaista loppua kuin Michael Ciminon elokuvalle Portti ikuisuuteen (1980), joten se sai vihreää valoa vasta esikoisohjaajan luvattua sitoa oman palkkionsa teoksen kaupalliseen menestykseen. Siitä alkupuoliskoltaan miltei repliikittömällä westernillä ei ollut mitään takeita.
Kaikkien ällistykseksi Tanssii susien kanssa (1990) kohosi arvostelumenestykseksi ja se on elokuvahistorian tuottoisin lännenfilmi. Olen täysin vakuuttunut, että Costnerin esimerkillä oli vaikutusta Clint Eastwoodin halukkuuteen ohjata Armoton (1992).
Tanssii susien kanssa ei ole ensimmäinen intiaaneihin myötämielisen asenteen ottava western, mutta yhdessäkään aikaisemmassa amerikkalaisessa suurteoksessa heidän elämäntapaansa ei olla suhtauduttu vastaavalla ymmärryksellä ja pieteetillä.
Sisällissodan julmuudesta tarpeekseen saanut valkoinen luutnantti saapuu preerialle hyljättyyn autioon sotilastukikohtaan, jonka oudon asukkaan seudun siouxit pistävät merkille. Kunnioituksen rakentaminen toisiaan pälyilevien kulttuurien välille on ohdakkeista eikä maanpäällistä paratiisia löydy läntisen sivistyksen ulkopuoleltakaan.
Humaani ja viisas runoelma teollisen yhteiskuntakehityksen murtumiskohdasta kääntää esiin kummankin sivilisaation parhaat ja huonoimmat puolet sekä kommentoi väkivallan moraalia välttämättömyyden ja tarpeen sekä ahneuden ja joutilaisuuden vastakkaisista tulokulmista. Marttyyrisankarin roolin itselleen varaava näyttelijäohjaaja joutuu todistamaan läheltä sukulaistensa suorittamaa uusioperheen tuhoa.
Costner oli kannustanut skenaristi Michael Blakea muokkaamaan romaanin tuottajien hylkäämästä käsikirjoituksesta, jonka hän aivan oikein arveli herättävän suurempaa kiinnostusta uudessa muodossa ja julkaistuna.
Ostettuaan kirjan filmausoikeudet Costner ei tietenkään halunnut taipua studion vaatimuksiin, vaan piti kiinni näkemyksistään koskien elokuvan kestoa ja teoksessa kuultavaa intiaanikieltä.
Projektille uumoiltiinkin samanlaista loppua kuin Michael Ciminon elokuvalle Portti ikuisuuteen (1980), joten se sai vihreää valoa vasta esikoisohjaajan luvattua sitoa oman palkkionsa teoksen kaupalliseen menestykseen. Siitä alkupuoliskoltaan miltei repliikittömällä westernillä ei ollut mitään takeita.
Kaikkien ällistykseksi Tanssii susien kanssa (1990) kohosi arvostelumenestykseksi ja se on elokuvahistorian tuottoisin lännenfilmi. Olen täysin vakuuttunut, että Costnerin esimerkillä oli vaikutusta Clint Eastwoodin halukkuuteen ohjata Armoton (1992).
Tanssii susien kanssa ei ole ensimmäinen intiaaneihin myötämielisen asenteen ottava western, mutta yhdessäkään aikaisemmassa amerikkalaisessa suurteoksessa heidän elämäntapaansa ei olla suhtauduttu vastaavalla ymmärryksellä ja pieteetillä.
Sisällissodan julmuudesta tarpeekseen saanut valkoinen luutnantti saapuu preerialle hyljättyyn autioon sotilastukikohtaan, jonka oudon asukkaan seudun siouxit pistävät merkille. Kunnioituksen rakentaminen toisiaan pälyilevien kulttuurien välille on ohdakkeista eikä maanpäällistä paratiisia löydy läntisen sivistyksen ulkopuoleltakaan.
Humaani ja viisas runoelma teollisen yhteiskuntakehityksen murtumiskohdasta kääntää esiin kummankin sivilisaation parhaat ja huonoimmat puolet sekä kommentoi väkivallan moraalia välttämättömyyden ja tarpeen sekä ahneuden ja joutilaisuuden vastakkaisista tulokulmista. Marttyyrisankarin roolin itselleen varaava näyttelijäohjaaja joutuu todistamaan läheltä sukulaistensa suorittamaa uusioperheen tuhoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti