Ohjaus: Alexander Payne
★★☆☆☆
Hollywoodista ei löydy nykyään monta asiansa osaavaa satiirikkoa, joiden ironia ulottuisi arjen käytännöllisistä pulmista ihmisten luonteiden heikkouksiin.
Amerikkalaiset palkintoraadit palkitsevat kyllä mielellään piikikkääsiin sivalluksiin uskaltautuneita ohjaajia, kunhan teokset muistavat armahtaa henkilönsä apatiastaan. Alexander Paynen pari viimeisintä komediaa edustaa juuri tälläistä tuotantoa, jossa kerronnallinen sujuvuus on elokuvallista ilmaisevuutta tärkeämpää.
Ero käy selväksi heti, kun vertailee Paynen teoksia hänen ihailemansa Woody Allenin parhaisiin komedioihin.
Ohjaajan kuvaamat antisankarit ovat muotokuvia reppanoista, joita tajuntateollisuuden miehinen näkökulma kernaasti tarjoaa säälin ja kehun kohteiksi.Sidewaysissä (2004) näitä olivat vaimonsa hylkäämä kirjailijanalku ja itsetunto-ongelmiaan irtosuhteilla lääkitsevä renttumies. About Schmidtissä (2002) kyse on eläkkeelle jääneestä ja heti kohta vaimonsa menettävästä vakuutusasiamiehestä.
Elokuva tarttuu sinänsä tärkeään aiheeseen kertoessaan vaarista, jonka tuttu ja turvallinen elämä kokee äkisti suunnanmuutoksen. Kuka tahansa pystyy samaistumaan Jack Nicholsonin antaumuksella esittämään Warren Schmidtiin, jonka vuosikymmenien aikana omaksumat rutiinit ja ihmiset ovat peruuttamattomasti poissa. Asetelman traagisuutta lisää ikääntyneen miehen uusavuttomuus, mikä tekee hänen yksinäisyydestään erityisen hankalaa sietää.
Halki Amerikan asuntovaunulla matkaava elokuva etsii ennen kaikkea tapaus Schmidtin sisintä, vaikka siinä kirjaimellisesti ajetaankin hänen tyttärensä luo. Äkäiselle päähenkilölle uudet maisemat ja ihmiset merkitsevät muutosta, joka on aina pahasta. Teos ei suoranaisesti peittele surkuhupaisten hahmojensa kipeimpiä haavoja, mutta se pehmentää ironiaansa sentimentaalisuudella, joka ei läheskään aina vaikuta rehelliseltä.
Maailmankuvaltaan optimistinen Alexander Payne tarjoaa henkilöilleen tilaisuuksia niiden viemisen sijasta, mikä miellyttää varmasti hyvän mielen etsijöitä.
Amerikkalaiset palkintoraadit palkitsevat kyllä mielellään piikikkääsiin sivalluksiin uskaltautuneita ohjaajia, kunhan teokset muistavat armahtaa henkilönsä apatiastaan. Alexander Paynen pari viimeisintä komediaa edustaa juuri tälläistä tuotantoa, jossa kerronnallinen sujuvuus on elokuvallista ilmaisevuutta tärkeämpää.
Ero käy selväksi heti, kun vertailee Paynen teoksia hänen ihailemansa Woody Allenin parhaisiin komedioihin.
Ohjaajan kuvaamat antisankarit ovat muotokuvia reppanoista, joita tajuntateollisuuden miehinen näkökulma kernaasti tarjoaa säälin ja kehun kohteiksi.Sidewaysissä (2004) näitä olivat vaimonsa hylkäämä kirjailijanalku ja itsetunto-ongelmiaan irtosuhteilla lääkitsevä renttumies. About Schmidtissä (2002) kyse on eläkkeelle jääneestä ja heti kohta vaimonsa menettävästä vakuutusasiamiehestä.
Elokuva tarttuu sinänsä tärkeään aiheeseen kertoessaan vaarista, jonka tuttu ja turvallinen elämä kokee äkisti suunnanmuutoksen. Kuka tahansa pystyy samaistumaan Jack Nicholsonin antaumuksella esittämään Warren Schmidtiin, jonka vuosikymmenien aikana omaksumat rutiinit ja ihmiset ovat peruuttamattomasti poissa. Asetelman traagisuutta lisää ikääntyneen miehen uusavuttomuus, mikä tekee hänen yksinäisyydestään erityisen hankalaa sietää.
Halki Amerikan asuntovaunulla matkaava elokuva etsii ennen kaikkea tapaus Schmidtin sisintä, vaikka siinä kirjaimellisesti ajetaankin hänen tyttärensä luo. Äkäiselle päähenkilölle uudet maisemat ja ihmiset merkitsevät muutosta, joka on aina pahasta. Teos ei suoranaisesti peittele surkuhupaisten hahmojensa kipeimpiä haavoja, mutta se pehmentää ironiaansa sentimentaalisuudella, joka ei läheskään aina vaikuta rehelliseltä.
Maailmankuvaltaan optimistinen Alexander Payne tarjoaa henkilöilleen tilaisuuksia niiden viemisen sijasta, mikä miellyttää varmasti hyvän mielen etsijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti