Ohjaus: Nick Cassavetes
★★☆☆☆
Härskiksi huiputtajaksi paljastunut Larry Clark kuuluu puutteineenkin siihen vähälukuiseen ohjaajakuntaan, jota vielä kiinnostaa sukupolvien välinen kuilu ja sen yhä väkivaltaisemmiksi käyneet seuraukset.
Hänen tirkistelevät teoksensa Kids (1995), Bully (2001) ja Ken Park (2002) ovatNick Cassavetesin elokuvan sisarteoksia, vaikka ohjaajilla tuskin on toistensa kanssa mitään tekemistä.
Bullyn tavoin Alpha Dog (2007) perustuu löyhästi tosielämän tragediaan. Se vyöryttää valkokankaalle laajan esiintyjäkatraan muutamine tähtinäyttelijöineen, mutta pudottaa heidät ensi töikseen aihepiirin vaatimalle surkeuden tasolle.
Filmi kertoo suurkaupungin lähiöissä huumekauppoja pyörittävästä rikollisrenkaasta, jonka keskinäisten välienselvittelyjen seurauksena joukon pomo kidnappaa vihollisensa pikkuveljen. Huonosti suunniteltu ja ainakin jossakin määrin viaton kaappaus johtaa rahasta ja aineista seonneiden typerysten masinoimana murhenäytelmään, jossa kärsijöiksi päätyvät tietysti sivulliset.
Elokuva perustuu kaikkien aikojen nuorimpana FBI:n etsityimpien rikollisten listalle päätyneen huumekauppiaan tarinaan, joka keritään auki dokumentaariseen tyyliin. Niinpä filmi alkaa paenneen diilerin yhtä paatuneen isän suoraan kameraan suuntautuvalla haastattelulla ja teos merkkaa tapahtuman lukuisat todistajat pysäytyskuvilla kuin oikeuden pöytäkirjojen lausuntoina.
Nick Cassavetes kuvaa tyydyttävästi alamaailman hierarkiaa ja roolivankeutta sekä upporikkaiden nousukkaiden uima-altaille ja perheillallisille tunkeutunutta röyhkeää rikollisuutta.
Vanhempien ja lasten vieraantumisesta toisistaan seuraa johdonmukaisesti rappio, mutta arvotyhjiön syihin asti ohjaustyö ei milloinkaan yllä. Tämä on ennen kaikkea seurausta ohjaajan ikävästä taipumuksesta nautiskella saastassaan.
Alpha Dog jää siis sisällöltään keskeneräiseksi heristelyksi, mutta näyttelijä Ben Foster ehtii taas todistaa olevansa oman sukupolvensa Robert De Niro.
Bullyn tavoin Alpha Dog (2007) perustuu löyhästi tosielämän tragediaan. Se vyöryttää valkokankaalle laajan esiintyjäkatraan muutamine tähtinäyttelijöineen, mutta pudottaa heidät ensi töikseen aihepiirin vaatimalle surkeuden tasolle.
Filmi kertoo suurkaupungin lähiöissä huumekauppoja pyörittävästä rikollisrenkaasta, jonka keskinäisten välienselvittelyjen seurauksena joukon pomo kidnappaa vihollisensa pikkuveljen. Huonosti suunniteltu ja ainakin jossakin määrin viaton kaappaus johtaa rahasta ja aineista seonneiden typerysten masinoimana murhenäytelmään, jossa kärsijöiksi päätyvät tietysti sivulliset.
Elokuva perustuu kaikkien aikojen nuorimpana FBI:n etsityimpien rikollisten listalle päätyneen huumekauppiaan tarinaan, joka keritään auki dokumentaariseen tyyliin. Niinpä filmi alkaa paenneen diilerin yhtä paatuneen isän suoraan kameraan suuntautuvalla haastattelulla ja teos merkkaa tapahtuman lukuisat todistajat pysäytyskuvilla kuin oikeuden pöytäkirjojen lausuntoina.
Nick Cassavetes kuvaa tyydyttävästi alamaailman hierarkiaa ja roolivankeutta sekä upporikkaiden nousukkaiden uima-altaille ja perheillallisille tunkeutunutta röyhkeää rikollisuutta.
Vanhempien ja lasten vieraantumisesta toisistaan seuraa johdonmukaisesti rappio, mutta arvotyhjiön syihin asti ohjaustyö ei milloinkaan yllä. Tämä on ennen kaikkea seurausta ohjaajan ikävästä taipumuksesta nautiskella saastassaan.
Alpha Dog jää siis sisällöltään keskeneräiseksi heristelyksi, mutta näyttelijä Ben Foster ehtii taas todistaa olevansa oman sukupolvensa Robert De Niro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti