Ohjaus: Ridley Scott
★★☆☆☆
Englantilaisen visionäärin Ridley Scottin ura näytti kääntyneen pysyvään laskuun 1990-luvulle tultaessa, kunnes britti sai käsiinsä ajan feminististä henkeä heijastelevan, patriarkaalista valtarakennelmaa moukaroivan käsikirjoituksen pakomatkalle huristelevista alistetuista naisista.
Scott ymmärsi heti, kuinka Thelma ja Louise (1991) jalostetaan kaupallisesti kannattavaksi. Pyöräyttämällä kotirouvista testosteronia tihkuvat maskuliiniset antisankarit ohjaaja huijasi yleisöään ja alkoi hyödyntää kykyjään mahtailevien sirkustemppujen eksperttinä. Iäkäs Scott on nykyään kaupparatsu, jonka tieteisklassikoiden surullisuudesta ei näy enää jälkeäkään.
Mainiossa vuodessa (2006) lempeyttään laskelmoidusti väläyttänyt ohjaaja kiipeää taas leipäpuuhunsa suurten eeposten pariin ja ottaa tutkimuskohteekseen 1970-luvulla Manhattanin huumekaupan vallanneen Frank Lucasin.
Autonkuljettajasta parissa vuodessa seudun pelätyimmäksi rikolliseksi kohonnut mies on elävä todistuskappale siitä, ettei amerikkalaista unelmaa ole varattu vain puhtaita jauhoja pusseissaan kanniskeleville.
Steven Zaillianin käsikirjoituksen tärkeimpänä antina pidänkin oivallusta siitä, että vastustajat säälittä tieltään pyyhkivä murhaaja on sikäläisen yhteiskunnan kasvattama idealisti ja kapitalisti. Hän on päättänyt isäntänsä kuoleman jälkeen lunastaa paikkansa huipulta.
Talouden lait nopeasti omaksuva, työteliäs Lucas voisi yhtä hyvin menestyä jollakin liike-elämän muulla sektorilla, mutta taustansa vankina rikollisuus vetää häntä puoleensa.
Ensi töikseen hän hankkiutuu eroon lähimmistä vihollisistaan ja keksii, kuinka Vietnamin sodassa taistelevia joukkoja voi hyödyntää laittomien aineiden maahantuonnissa. Hinnassa ja laadussa ylivoimainen tuote menee kuin kuumille kiville ja markkinaraon täyttänyt renki kipuaa palatsien portaille.
American Gangster (2007) on enemmän näyttävä kuin intensiivinen elokuva tilaisuuteen tarttuvasta rikollisesta ja tätä metsästävästä huumepoliisista. Jälkimmäisen ehdoton puhtoisuus vallankäyttäjänä tuntuu mahdottomalta, kun taas edellisen ottamat riskit liioitelluilta.
Niinpä heidän yhteistyöhönsä huipentuva fresko menettää viimeistään loppumetreillä uskottavuuttaan rikoksen elämänmuodokseen ottaneiden kansanpalvelijoiden rajuna muotokuvana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti