Burn After Reading (2008)

Ohjaus: Ethan ja Joel Coen

★★☆☆☆

Jo neljännesvuosisadan ajan elokuvayleisöä ällistyttäneet Coenin veljekset pysyivät pitkään uskollisina omintakeiselle tyylilleen ja varmistivat asemansa töidensä herroina käsikirjoittamalla ja tuottamalla ne itse. Tällä vuosikymmenellä heidän kilpeensä on tullut myös kolhuja kaupalliseen suuntaan kumartavien kokeilujen myötä.

Ensin Ethan ja Joel tarttuivat tilaustyöhön Sietämättömässä julmuudessa (2003), sortuivat sitten kokeilemaan alatyylihuumoria brittifarssin modernisoinnissaLadykillers (2004) ja Oscareita kahmittuaan tuovat valkokankaille typerän rutiinikomedian, joka ei ole järin älykäs saatika hauska.

Lyhyesti sanottuna Burn After Reading (2008) on kiireellä ja kovalla castingilla viilattu välityö, jonka ajatukset ratkeilevat saumoistaan.

Kaksikon tavaramerkeiksi muodostuneet tarkkanäköiset sosiologiset havainnot ovat heidän uutuudessaan sangen alkeellisia. Roolihenkilöiden tahallinen karikatyyrisyys ei normaalisti aiheuta ongelmia, koska Coenit kärjistävät hahmoihinsa ympäristön yleisempiä tunnusmerkkejä. Tällä kertaa tollot typerykset ovat vain tolloja typeryksiä vailla laajempaa merkitsevyyttä.

Siksi aviovaimoaan pettävää valtiovarainministeriön virkailijaa, potkut saavaa CIA:n analysoijaa, kuntosaliyrittäjiä ja muita vähäjärkisiä nahjuksia nauraa vain hetken ennen kuin hahmojen kehittymättömyys alkaa puuduttaa. Erillisissä juonihaaroissa mekastavien moukkien kohtaamisista seuraa kommelluksia, vaan ei johtoajatuksen kiteytyksiä. 

Ahneita öykkäreitä

Roolihenkilöiden karkeus ja viimeistelemättömyys tuottaa myös painotusongelmia sisällössä. He eivät ole amerikkalaista unelmaa tavoittelevia klassisia sivullisia veljesten mieliteemaa mukaillen, vaan ahneita öykkäreitä, jotka mistään piittaamatta karhuavat etuuksia itselleen.

Heissä ei ole Fargon (1996) autokauppiaan tai Mies joka ei ollut siellä -elokuvan  (2001) hiljaisen parturin hölmöä sympaattisuutta, joka saisi elämää hankaloittavat byrokraatit ja muut jäykistelijät näyttämään inhottavilta ilkimyksiltä.

Kahjojen kuntosaliduunareiden avuton yritys kiristää rahaa keskustiedustelupalvelussa työskennelleeltä mieheltä haltuunsa saaman salaisen mapin avulla johtaa tragikoomisiin selkkauksiin, jotka ovat mieluummin sattumien kuin suunnitelmien summia. Olisi kuitenkin virheellistä väittää, että kohtalon arvaamattomuutta käsiteltäisiin hiotun teeman vaatimalla ankaruudella.

Ohjaajakaksikko jättää harmillisesti hyödyntämättä ironisen letkautuksensa siitä, kuinka tavalliset tunarit saavat asiansa sellaiseen solmuun, etteivät virkavallan kyylätkään kykene sitä avaamaan kadunmiesten sotkuja siivotessaan.