Ohjaus: Ron Howard
★★☆☆☆
Hollywoodissa valmistetuissa urheiludraamoissa asetutaan mieluusti altavastaajan asemaan kuvaamaan ponnisteluja, joita uutterat sisupussit tekevät matkallaan huipulle, sekä uhrauksia, joiden mielekkyyttä sankarit eivät havahdu epäilemään.
Ne myös kernaasti sorvaavat huippu-urheilun ennalta verrattain tasavertaisesta kilpailuasetelmasta Daavidin ja Goljatin epäsuhtaista taistoa muistuttavan legendan rakentaakseen amerikkalaiseen unelmaan kuuluvia myyttejä mahdottoman muuttumisesta mahdolliseksi yksilöllisen lahjakkuuden, raavaan työn ja omiin haaveisiin uskomisen kolmiyhteydellä.
Uskottavuutta tällaisille uskomattomille sepustuksille saadaan tietysti kaivamalla historian kirjoista tosielämän tuhkimotarinoita, kuten Cinderella Man (2005) raskaan sarjan maailmanmestariksi nousseen Jim Braddockin tapauksen.
Ennen mestaruusvyön voittamista kilpauransa jo kertaalleen lopettamaan joutunut Braddock menetti vähänkin omaisuutensa suuressa pörssiromahduksessa 1920-luvun lopulla ja joutui seuraavien vuosien aikana elättämään itsensä ja perheensä hanttihommilla tuhansien kanssapelurien tavoin. Vararikon partaalla hänelle tarjoutuu toinen mahdollisuus ja ainutlaatuinen tilaisuus elvyttää uransa ennennäkemättömällä tavalla.
Talouslaman epätoivo ja yleinen ahdinko tarjoaisivat osaavalle tekijälle oivat puitteet kuvastaa nyrkkeilijän nousukiidolla jotakin yleisempääkin aikakauden tunnoista ja kehitysvirroista. Ron Howard on kuitenkin ohjaajana enemmän pätevä kuvantekijä ja reipas ammattilainen kuin aatteellinen visionääri tai teemojen kiteyttäjä.
Niinpä teos pysyttelee kapean yksilökertomuksen rajoissa antamatta siinäkään järin perinpohjaista kuvaa nyrkkeilijän raa’an ammatin fyysisistä ja mentaalisista vaatimuksista.
Titteliotteluun Braddock ei näytä valmistautuvan juuri mitenkään paitsi kuuntelemalla mieltään muuttaneen vaimonsa kannustuspuhetta viime hetkellä, ja varsinainen kamppailu sisältää monta harmittavaa nyrkkeilykliseetä laittomine koiruuksineen ja tyhjänpuhumisineen. On kuitenkin myönnettävä, että elokuvan tiheimpiä tunnelmia Howard taikoo samaisista kamppailujaksoista, joita elokuvassa on pitkät tovit.
Uskottavuutta tällaisille uskomattomille sepustuksille saadaan tietysti kaivamalla historian kirjoista tosielämän tuhkimotarinoita, kuten Cinderella Man (2005) raskaan sarjan maailmanmestariksi nousseen Jim Braddockin tapauksen.
Ennen mestaruusvyön voittamista kilpauransa jo kertaalleen lopettamaan joutunut Braddock menetti vähänkin omaisuutensa suuressa pörssiromahduksessa 1920-luvun lopulla ja joutui seuraavien vuosien aikana elättämään itsensä ja perheensä hanttihommilla tuhansien kanssapelurien tavoin. Vararikon partaalla hänelle tarjoutuu toinen mahdollisuus ja ainutlaatuinen tilaisuus elvyttää uransa ennennäkemättömällä tavalla.
Talouslaman epätoivo ja yleinen ahdinko tarjoaisivat osaavalle tekijälle oivat puitteet kuvastaa nyrkkeilijän nousukiidolla jotakin yleisempääkin aikakauden tunnoista ja kehitysvirroista. Ron Howard on kuitenkin ohjaajana enemmän pätevä kuvantekijä ja reipas ammattilainen kuin aatteellinen visionääri tai teemojen kiteyttäjä.
Niinpä teos pysyttelee kapean yksilökertomuksen rajoissa antamatta siinäkään järin perinpohjaista kuvaa nyrkkeilijän raa’an ammatin fyysisistä ja mentaalisista vaatimuksista.
Titteliotteluun Braddock ei näytä valmistautuvan juuri mitenkään paitsi kuuntelemalla mieltään muuttaneen vaimonsa kannustuspuhetta viime hetkellä, ja varsinainen kamppailu sisältää monta harmittavaa nyrkkeilykliseetä laittomine koiruuksineen ja tyhjänpuhumisineen. On kuitenkin myönnettävä, että elokuvan tiheimpiä tunnelmia Howard taikoo samaisista kamppailujaksoista, joita elokuvassa on pitkät tovit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti