Ohjaus: Michael Mann
★★★★☆
Michael Mann lunasti paikkansa amerikkalaisen ohjaajakunnan eturivistä jo pari vuosikymmentä sitten. Hän tietää hyvän ja pahan karkean erottelun viihdemyllyjen suoltamaksi silmänkääntötempuksi.
Hollywoodissa työskentelevänä vanhanaikaisena auteurina hänkin on joutunut huomaamaan, ettei kaikkein mahtailevinkaan tyylittely vielä yksinään riitä unelmakaupungin kiusallisilla markkinoilla, missä on aina taisteltava myös yleisön suosiosta. Niinpä ohjaaja käsittelee toistuvasti lain rajan molemmilla puolilla tasapainoilevia hyväkkäitä kliseisillä juonikuvioilla ja ajan nimekkäillä tähtinäyttelijöillä.
Mann tutkii silti vahvasti olemassaolostaan ja unelmistaan kamppailevien yksilöiden yhteenottoa vallitsevan systeemin sääntöjen ja käytäntöjen puristuksesta. Hahmoista kukin on rooliinsa sitoma, työnsä hukuttama ja pohjimmiltaan pohjattoman yksinäinen vaeltaja.
Collateral (2004) on nykyaikainen kaupunkimuunnelma Alfred Hitchcockin lempiasetelmasta, jossa rehti jokamies joutuu todistamaan syyttömyytensä toimimalla avoimesti lakipykäliä vastaan. Tässä elokuvassa kyseinen karkulaisen rooli lankeaa mustalle taksikuskille, jonka röyhkeä ammattitappaja kidnappaa kuljettajakseen öiselle urakalleen.
Laatujännärissä puntaroidaan kasvottoman kaupunkimaiseman katveessa ilmenevää kaksinaisuutta, joka kätkee syleilyynsä yhtä johdonmukaisesti sekä kylmää välinpitämättömyyttä että varovaista unelmointia. Siipiensä kantavuutta pyörryttävässä neonvaloviidakossa eivät uskalla kokeilla kumpikaan ääripäiden edustajista, vaan he mieluummin takertuvat vuosien aikana oppimiinsa rutiineihin, olivat ne sitten moraalisesti hyviä tai huonoja.
Michael Mannin kuulaat, voimakkaat ja suurkaupungin synkkyyttä valjastavat kuvat syventävät vaikutelmaa maailmasta, jossa empatia ja nihilismi elävät rinta rinnan toisistaan tietämättä. Vain kohtalon ja sattuman sanelemat käänteet saattavat ne yhteen ja pakottavat vastapuolet pohtimaan valintojensa mielekkyyttä.
Mann tutkii silti vahvasti olemassaolostaan ja unelmistaan kamppailevien yksilöiden yhteenottoa vallitsevan systeemin sääntöjen ja käytäntöjen puristuksesta. Hahmoista kukin on rooliinsa sitoma, työnsä hukuttama ja pohjimmiltaan pohjattoman yksinäinen vaeltaja.
Collateral (2004) on nykyaikainen kaupunkimuunnelma Alfred Hitchcockin lempiasetelmasta, jossa rehti jokamies joutuu todistamaan syyttömyytensä toimimalla avoimesti lakipykäliä vastaan. Tässä elokuvassa kyseinen karkulaisen rooli lankeaa mustalle taksikuskille, jonka röyhkeä ammattitappaja kidnappaa kuljettajakseen öiselle urakalleen.
Laatujännärissä puntaroidaan kasvottoman kaupunkimaiseman katveessa ilmenevää kaksinaisuutta, joka kätkee syleilyynsä yhtä johdonmukaisesti sekä kylmää välinpitämättömyyttä että varovaista unelmointia. Siipiensä kantavuutta pyörryttävässä neonvaloviidakossa eivät uskalla kokeilla kumpikaan ääripäiden edustajista, vaan he mieluummin takertuvat vuosien aikana oppimiinsa rutiineihin, olivat ne sitten moraalisesti hyviä tai huonoja.
Michael Mannin kuulaat, voimakkaat ja suurkaupungin synkkyyttä valjastavat kuvat syventävät vaikutelmaa maailmasta, jossa empatia ja nihilismi elävät rinta rinnan toisistaan tietämättä. Vain kohtalon ja sattuman sanelemat käänteet saattavat ne yhteen ja pakottavat vastapuolet pohtimaan valintojensa mielekkyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti