Crash (2005)

Ohjaus: Paul Haggis

★★★☆☆

Paul Haggis lasketaan kuluvan vuosikymmenen menestyneimpiin elokuvakäsikirjoittajiin, mutta hänen lahjansa perustuvat silläkin sektorilla enemmän pätevään kierrättämiseen kuin uuden ja itsenäisen materiaalin tuottamiseen.

Viimeistään Clint Eastwoodin Million Dolar Babyn (2005) keräämät palkinnot vakuuttivat studiojohtajat siitä, että hänen vastuulleen voi uskoa myös pitkän elokuvan ohjakset. 

Haggisin debyytti toistaa edellisellä vuosikymmenellä suosituksi tullutta episodielokuvan kaavaa, jonka lähtölaukauksena voidaan pitää Lawrence Kasdanin niinikään Los Angelesiin sijoittuvaa teosta Grand Canyon - elämää kaupungissa (1991) ja eräänlaisena huipennuksena nuoren Paul Thomas Andersonin mosaiikkia Magnolia (1999).  

Crash (2005) on sukua erityisesti jälkimmäisen kyyniselle näkemykselle aikamme henkisestä vararikosta. 

Filmi heijastelee Yhdysvaltoja ravistelleen terrorihyökkäyksen rotupoliittisia vaikutuksia ja käynnistyy kuvaavalla kohtauksella asetta ostavasta liikemiehestä, jolle kauppias ei suostu myymään pistoolia, koska epäilee tätä arabirikolliseksi.

Heti seuraavaksi ohjaaja osoittaa rasismin olevan paljon monisyisempi ilmiö kuin tästä voisi vielä päätellä. Kaksi mustaa miestä valittaa kahvilassa kohtaamastaan huonosta palvelusta, mutta katsojan sympatiat saatuaan vetääkin aseet taskuistaan ja ryövää ensimmäisen paikalle tulevan ajoneuvon haltuunsa. 

Kiehtovimmat roolihahmot ovat kuitenkin juristin turhautunut kotivaimo ja roistomainen poliisi, jotka kierrättävät katkeruuttaan sekä tietoisin että tiedostamattomin valinnoin. Vaikka elokuva puntaroikin eri yhteiskuntaluokista ja roturyhmittymistä kumpuavan suvaitsemattomuuden ilmenemistapoja valaisevasti, tuntuu teos monin paikoin liian täyteen kirjoitetulta.

Sattumusten ja tragedioiden kasautuminen ja henkilöiden suorittamat hyvät ja pahat teot alkavat menettää uskottavuuttaan ja Paul Haggisin loppuun valama optimismi rehellisyyttään. 

Onnistuneemmalla jälkituotannolla tavoitteellisesta läpileikkauksesta olisi voinut tiivistää johdonmukaisemmin aihepiirin ahdistavuuteen paneutuvan freskon.