Ohjaus: Ron Shelton
★★★☆☆
Dark Blue (2002) on taustoiltaan poikkeuksellisen kiehtova amerikkalainen poliisielokuva.
Sen pohjana on kirjailija James Ellroyn tarina Los Angelesissa sattuneista rotulevottomuuksista 1960-luvulla, mutta elokuvan käsikirjoittaja David Ayer on päivittänyt tapahtumat 1990-luvun alkuun ja tarkasti ilmaistuna tummaihoisen Rodney Kingin pahoinpidelleiden poliisien oikeudenkäynnin ympärille.
Kuten muistamme, laajaa julkisuutta kerännyt tapaus johti neljän valkoisen poliisin kyseenalaiseen vapauttamiseen, jonka seurauksena syntyneet rajut mellakat saatiin aisoihin vasta sotilaiden väliintulolla.
Ron Sheltonin käsiin päätynyt skenaario on samalla mukaelma käsikirjoittaja Ayerin kynäilemän, vain vuotta aikaisemmin Antoine Fuquan ohjaamana elokuvana ilmestyneen, Training Dayn (2001) asetelmista.
Etsiväveteraani on omaksunut työvuosiensa aikana kovaotteiset menetelmät rikoksentorjunnassa ja kuuliaisen käskyläisen aseman likaisiin esimiehiinsä ja yrittää opettaa samat metodit nuorelle tulokkaalle.
Erikoisyksikön miehet saavat peräänsä päällikön paikkaa tavoittelevan mustan komisarion, joka ei salli lainvastaisia toimia alaisiltaan, vaan aikoo käräyttää petturit rysän päältä.
Katujen todellisuuden atmosfäärin laimentamattomana tavoittava oppitunti hyvästä ja pahasta perustuu vahvoihin roolisuorituksiin ja hiostaviin juonenkäänteisiin. Kurt Russell, Ving Rhames, Brendan Gleeson ja Scott Speedman saavat miehisiin tulkintoihinsa uskottavuutta epäröinnin heikkoudeksi haistavasta ympäristöstään, mutta vastakkainasettelun jyrkkyys alkaa teoksen toisella puoliskolla ylittämään johdonmukaisuuden rajat.
Mädän konkarin takinkääntö valkaisee liikaa hänen kasvojaan, mutta aitouden leimaa tapahtumista ei onnistuta silti kokonaan pyyhkimään.
Kuten muistamme, laajaa julkisuutta kerännyt tapaus johti neljän valkoisen poliisin kyseenalaiseen vapauttamiseen, jonka seurauksena syntyneet rajut mellakat saatiin aisoihin vasta sotilaiden väliintulolla.
Ron Sheltonin käsiin päätynyt skenaario on samalla mukaelma käsikirjoittaja Ayerin kynäilemän, vain vuotta aikaisemmin Antoine Fuquan ohjaamana elokuvana ilmestyneen, Training Dayn (2001) asetelmista.
Etsiväveteraani on omaksunut työvuosiensa aikana kovaotteiset menetelmät rikoksentorjunnassa ja kuuliaisen käskyläisen aseman likaisiin esimiehiinsä ja yrittää opettaa samat metodit nuorelle tulokkaalle.
Erikoisyksikön miehet saavat peräänsä päällikön paikkaa tavoittelevan mustan komisarion, joka ei salli lainvastaisia toimia alaisiltaan, vaan aikoo käräyttää petturit rysän päältä.
Katujen todellisuuden atmosfäärin laimentamattomana tavoittava oppitunti hyvästä ja pahasta perustuu vahvoihin roolisuorituksiin ja hiostaviin juonenkäänteisiin. Kurt Russell, Ving Rhames, Brendan Gleeson ja Scott Speedman saavat miehisiin tulkintoihinsa uskottavuutta epäröinnin heikkoudeksi haistavasta ympäristöstään, mutta vastakkainasettelun jyrkkyys alkaa teoksen toisella puoliskolla ylittämään johdonmukaisuuden rajat.
Mädän konkarin takinkääntö valkaisee liikaa hänen kasvojaan, mutta aitouden leimaa tapahtumista ei onnistuta silti kokonaan pyyhkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti