Ohjaus: Danis Tanovic
★★★☆☆
Parhaalle ulkomaalaiselle elokuvalle myönnettävän Oscar-palkinnon voittaneessa satiirissa yhden teoreettisen idean vastuulla on kantaa kokonaisuutta silloinkin, kun käytännönläheinen analyysi olisi jo tarpeen.
Tässä tapauksessa outo asetelma kiehtoo silti älynystyröitä yllättävän pitkään, koska teoksen punaista lankaa ei keritä heti kokoon. Mutta kun jutun ratkaisun tietää viimeistään toisella katsomiskerralla, elokuvan jännitteestä katoaa sen voimakkain lataus. Kyse on siis aikaa ja kulutusta huonosti kestävästä ohjaustyöstä.
Entisen Jugoslavian monivuotista ja raakaa sisällisotaa puiva Ei kenenkään maa(2001) käynnistyy hirtehisenä komediana, kun kolme sotilasta juuttuu rintamalinjojen väliin kaivettuun juoksuhautaan. Yksi onnettomista on älykäs bosnialaismies, toinen propagandan ja sodan katkeroittama serbitaistelija ja kolmas tappavan hyppymiinan päällä makaava kovan onnen soturi.
Tässä tapauksessa outo asetelma kiehtoo silti älynystyröitä yllättävän pitkään, koska teoksen punaista lankaa ei keritä heti kokoon. Mutta kun jutun ratkaisun tietää viimeistään toisella katsomiskerralla, elokuvan jännitteestä katoaa sen voimakkain lataus. Kyse on siis aikaa ja kulutusta huonosti kestävästä ohjaustyöstä.
Entisen Jugoslavian monivuotista ja raakaa sisällisotaa puiva Ei kenenkään maa(2001) käynnistyy hirtehisenä komediana, kun kolme sotilasta juuttuu rintamalinjojen väliin kaivettuun juoksuhautaan. Yksi onnettomista on älykäs bosnialaismies, toinen propagandan ja sodan katkeroittama serbitaistelija ja kolmas tappavan hyppymiinan päällä makaava kovan onnen soturi.
Sotilaan alle viritetty ansa pakottaa kolmikon pysyttelemään paikoillaan, koska loukkuun jämähtäneen miehen pienikin liike räjäyttäisi heidät kaikki tuhannen säpäleiksi.
Taatusti omalaatuisella mausteella väkevöitetty satiiri luotaa sodankäynnin turhuutta rivisotilaiden silmin, kun he ilman omaa syytään joutuvat kaikkien kohtalot sitovaan erikoiseen näytelmään. Farssin osapuoliksi saapuvat vielä paikalle hälytetyt rauhanturvaajat ja uusia sensaatioita kalastavat tunnottomat tiedotusvälineet.
Bosnialaisen Danis Tanovicin esikoisteos tarttuu kunnianhimoiseen haasteeseen, eikä elokuvaa joudu kriittisinkään katsoja syyttämään kieron näkökulman vesittämisestä. Näin ollen kyytiä saavat tasapuolisesti kaikki turhaan sotaan osallistuneet neurootikot, jotka kriisiä ratkoessaan paljastavat oman sieluttomuutensa. Tanovic nauraa heidän päättömälle logiikalleen ja epäilee, ettei kukaan edes halunnut lopettaa silmitöntä lahtaamista.
Valitettavasti loppua kohden elokuva laskee ivansa tasoa paikoin liiankin kanssa, eikä ohjaajan laimea kuvakieli paranna yhtään tilannetta. Vasta miinaloukussa lojuvaa sotilasta tähyilevät viimeiset otokset palauttavat yleisön kirjaimellisesti haudanvakavaksi.
Taatusti omalaatuisella mausteella väkevöitetty satiiri luotaa sodankäynnin turhuutta rivisotilaiden silmin, kun he ilman omaa syytään joutuvat kaikkien kohtalot sitovaan erikoiseen näytelmään. Farssin osapuoliksi saapuvat vielä paikalle hälytetyt rauhanturvaajat ja uusia sensaatioita kalastavat tunnottomat tiedotusvälineet.
Bosnialaisen Danis Tanovicin esikoisteos tarttuu kunnianhimoiseen haasteeseen, eikä elokuvaa joudu kriittisinkään katsoja syyttämään kieron näkökulman vesittämisestä. Näin ollen kyytiä saavat tasapuolisesti kaikki turhaan sotaan osallistuneet neurootikot, jotka kriisiä ratkoessaan paljastavat oman sieluttomuutensa. Tanovic nauraa heidän päättömälle logiikalleen ja epäilee, ettei kukaan edes halunnut lopettaa silmitöntä lahtaamista.
Valitettavasti loppua kohden elokuva laskee ivansa tasoa paikoin liiankin kanssa, eikä ohjaajan laimea kuvakieli paranna yhtään tilannetta. Vasta miinaloukussa lojuvaa sotilasta tähyilevät viimeiset otokset palauttavat yleisön kirjaimellisesti haudanvakavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti