Ohjaus: Guillaume Canet
★☆☆☆☆
Amerikkalaisten hallitsemilla elokuvamarkkinoilla myös kulttuuriperimästään muinoin tarkat ranskalaiset ovat joutuneet taipumaan vallitsevan todellisuuden edessä.
Vaikka Hollywoodin kilpailijoiksi räätälöidyt täsmätuotteet ovat yksi asia, kokonaan toinen on niiden siunaaminen palkintoraatien pystein. Näyttelijänäkin tunnetun Guillaume Canetin Ei sanaakaan (2006) keräsi alkuvuonna neljä Cèsar-palkintoa, joukossa parhaalle ohjaukselle ja miespääosalle myönnettävät tunnustukset.
Asiallisesti käynnistyvän elokuvan asetelma on suurpiirteisesti sama kuin Andrew Davisin Takaa-ajetussa (1993). Illanvieton päätteeksi metsän pimeydessä murhattu nainen alkaa kummitella haudan takaa kahdeksan vuoden jälkeen, kun uudet todisteet vihjaavat aviomiehen sekaantuneen tapaukseen. Surevan lääkärimiehen saamat mystiset sähköpostit kertovat kuitenkin vaimon olevan yhä elossa. Pian pakoon pinkovan tohtorin perässä ovat sekä virkavalta että alamaailman kätyrit.
Vainoharhaa lietsova jännäri nostaa pulssia tolkullisesti puoleen väliin saakka kietomalla avuttoman aviomiehen monimutkaisen petoksen vyyhteen ja sitomalla tapahtumat Ranskan luokkaristiriitoja sisältävään katutodellisuuteen.
Sitten ohjaaja hylkää kaikki loogisen päättelyn lainalaisuudet, ryhtyy kylvämään erittäin raakaa väkivaltaa ja muokkaa keskiluokkaisesta päähenkilöstä tatuoitujen gangsterien sisäpiiriin sulautuvan kameleontin.
Iskevällä realismilla puhuttelemaan pyrkivä teos ei välitä juonen juoksutuksessaan kuin päättömästä vauhdista, mitä vasten viimeisen kelan aikana tehdyt mielikuvitukselliset yhteenvedot vaikuttavat erityisen keksityiltä kuperkeikoilta. Canet tavoittelee tarinan käänteissä jonkinlaisia älyttömyyden ennätyslukuja.
Asiallisesti käynnistyvän elokuvan asetelma on suurpiirteisesti sama kuin Andrew Davisin Takaa-ajetussa (1993). Illanvieton päätteeksi metsän pimeydessä murhattu nainen alkaa kummitella haudan takaa kahdeksan vuoden jälkeen, kun uudet todisteet vihjaavat aviomiehen sekaantuneen tapaukseen. Surevan lääkärimiehen saamat mystiset sähköpostit kertovat kuitenkin vaimon olevan yhä elossa. Pian pakoon pinkovan tohtorin perässä ovat sekä virkavalta että alamaailman kätyrit.
Vainoharhaa lietsova jännäri nostaa pulssia tolkullisesti puoleen väliin saakka kietomalla avuttoman aviomiehen monimutkaisen petoksen vyyhteen ja sitomalla tapahtumat Ranskan luokkaristiriitoja sisältävään katutodellisuuteen.
Sitten ohjaaja hylkää kaikki loogisen päättelyn lainalaisuudet, ryhtyy kylvämään erittäin raakaa väkivaltaa ja muokkaa keskiluokkaisesta päähenkilöstä tatuoitujen gangsterien sisäpiiriin sulautuvan kameleontin.
Iskevällä realismilla puhuttelemaan pyrkivä teos ei välitä juonen juoksutuksessaan kuin päättömästä vauhdista, mitä vasten viimeisen kelan aikana tehdyt mielikuvitukselliset yhteenvedot vaikuttavat erityisen keksityiltä kuperkeikoilta. Canet tavoittelee tarinan käänteissä jonkinlaisia älyttömyyden ennätyslukuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti