Ohjaus: Gregory Hoblit
★☆☆☆☆
Klassisen teatterikoulutuksen saanut Anthony Hopkins valitsee nykyisin roolinsa kaupallisista tai huonoista elokuvista, joissa hän pääsee estoitta leveilemään bravuurinumeroillaan. Fracture - murtumaton (2007) on molempia, ajanvietteellinen ja erittäin kehno.
Jännäri kertoo uskotonta aviovaimoaan kylmäverisesti ampuvasta lentokoneinsinööristä, joka puolisoaan tulitettuaan polttaa kaikessa rauhassa vaatteensa, pesee kätensä ja ilmoittaa virkavallalle tapahtuneesta. Paikalle saapuva etsivä osoittautuu verilammikossa makaavan, koomaan vaipuvan naisen salaiseksi rakastajaksi ja aviomies oikeuden edessä kaikille ällistyttävän ansan virittäväksi juonittelijaksi.
Tapaus päätyy nuoren nousukkaan, yksityiselle sektorille siirtymäisillään olevan syyttäjän käsiin, joiden rahaa syyhyävien sormien lävitse juttu luiskahtaa. Ylpeydentunnolle käyvä koettelemus saa hänet henkilökohtaiselle selvitysretkelle.
Television sarjatuotannossa kaavamaisuuksia harjoitelleen ja niitä muutamaan elokuvaankin pakottaneen Gregory Hoblitin tuorein harjoitelma on amerikkalainen vastine brittien kuivakkaille murhamysteereille, joissa ylimielinen dekkari ratkoo teoreettisia konnuuksia. Jenkit tietysti pröystäilevät pinnallisuuksilla enemmän, mutta muutoin palapelit kasautuvat yhtä ennustettavasti ja haukotuttavasti.
Tämäkin laitimmainen roskafilmi on nikkaroitu tuulesta temmatuista yllätyksistä, joiden onnistumisprosentti olisi oikeassa elämässä häviävän pieni. Silti viritetyt satimet laukaisumekanismeineen kertovat aina henkilöiden älystä ja rohkeudesta, eivätkä koskaan esimerkiksi tuurista.
Elokuva tyrkyttää pyrkyrien ohjenuoraksi amerikkalaisen unelman sisarpuolta, vastustajan nöyryyttämisen pakkoa ja siitä saatavaa tyydytystä.
Tapaus päätyy nuoren nousukkaan, yksityiselle sektorille siirtymäisillään olevan syyttäjän käsiin, joiden rahaa syyhyävien sormien lävitse juttu luiskahtaa. Ylpeydentunnolle käyvä koettelemus saa hänet henkilökohtaiselle selvitysretkelle.
Television sarjatuotannossa kaavamaisuuksia harjoitelleen ja niitä muutamaan elokuvaankin pakottaneen Gregory Hoblitin tuorein harjoitelma on amerikkalainen vastine brittien kuivakkaille murhamysteereille, joissa ylimielinen dekkari ratkoo teoreettisia konnuuksia. Jenkit tietysti pröystäilevät pinnallisuuksilla enemmän, mutta muutoin palapelit kasautuvat yhtä ennustettavasti ja haukotuttavasti.
Tämäkin laitimmainen roskafilmi on nikkaroitu tuulesta temmatuista yllätyksistä, joiden onnistumisprosentti olisi oikeassa elämässä häviävän pieni. Silti viritetyt satimet laukaisumekanismeineen kertovat aina henkilöiden älystä ja rohkeudesta, eivätkä koskaan esimerkiksi tuurista.
Elokuva tyrkyttää pyrkyrien ohjenuoraksi amerikkalaisen unelman sisarpuolta, vastustajan nöyryyttämisen pakkoa ja siitä saatavaa tyydytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti