Ohjaus: Sam Raimi
★☆☆☆☆
Vaikka esimerkiksi M. Night Shyamalan todistelee vakavana muuta ohjaustyössään Unbreakable - särkymätön (2000), pidetään sarjakuvia kaiketi vieläkin lähinnä nuorten poikien ja lapsekkaiden aikuisten miesten kasvukipuja ja turhautumista lievittävänä harrasteena.
Käsitteleväthän piirrokset usein arkiminässään vammautuneita, kömpelöitä tai muuten rajoittuneita hahmoja, jotka viitoissaan ja puvuissaan saavat yli-ihmisen voimat käyttöönsä.
Samaa uskottavuusongelmaa joutuvat osaltaan pähkäilemään myös valkokankaille fantasioita loihtivat taikurit, jotka miettivät, miten varmistaa uskollisen lukijajoukon tuki ja herättää astetta maanläheisemmän yleisönosan kiinnostus. Yksi keino on tehdä tarinasta synkkääkin synkempi kuten Batmanin kaksi ensimmäistä osaa (1989, 1992) ja toinen palkata nimekäs ohjaaja tuomaan "taiteellisemmasta" elokuvanäkemyksestä ihastuneet maksaviksi katsojiksi.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen sarjakuvafilmien luotseiksi ovatkin päätyneet monet toisissa yhteyksissä ansioituneet nimet kuten Ang Lee, Christopher Nolan ja Guillermo del Toro. Kaikki he ovat kuitenkin joutuneet myöntämään toimintasektorin kapeuden, kun skenaariot vaativat luonnottomalta vaikuttavaa yhdistelmää räväkkää toimintaa, jännitteitä laukaisevaa huumoria ja sievisteleviä romansseja.
Hämähäkkimies (2002) kärsii edellä mainittujen ongelmien lisäksi sarjafilmiksi jo varhain tarkoitetun juonen puuroutumisesta, kun aikaa käytetään runsaasti henkilöhahmojen esittelyyn, heidän suhteidensa setvimiseen ja seuraavan osan petaamiseen. Hämähäkkimies 2 (2004) onkin jo reilusti tyydyttävämpi teos päästessään heti asiaan päänäyttelijänkin sisäistettyä roolinsa ja tarinan voidessa avata asetelman kiehtovinta puolta, eli nimihenkilön arkista nörttiyttä ja toisaalta sen säihkyvää kääntöpuolta, suurkaupungin seriffin asemaa.
Uudet ongelmat tilalla
Valitettavasti edellisen osan pätevöityminen sarallaan on aiheuttanut ikävyyksiä sarjan seuraavalle edustajalle. Hämähäkkimies 3 (2007) tapahtuu tilanteessa, jossa aihepiirin keskeiset kysymykset sankarin sopeutumisesta vastuuseen on jo ratkottu ja visuaaliset temput esitelty.
Niinpä haasteet on keksittävä melkein tyhjästä ja hahmot johdateltava väkinäisiin ja heidän persoonilleen sopimattomiin käytösmalleihin. Huolta herättänee erityisesti nimihenkilön muuntuminen tohelosta hissukasta naiset selättäväksi itsevarmaksi poliisiksi. Tällä kaavalla tekijät voisivat jatkaa filmisarjaa loputtomiin, kunhan vain asettavat uudet roistot rooleihinsa ja antavat tietokoneen hoitaa loput.
Tämä muistaen onkin tuskastuttavaa seurata, millä tavalla filmin käsikirjoittajat ovat pyrkineet käynnistämään kaiken taas uudestaan. Peter Parker työskentelee yhä skandaalilehden avustajana tarjoten julkaisulle taltiointeja alter egonsa suurista seikkailuista. Viehko tyttöystävä tietää jo rakastettunsa salaisuuden, mutta vanha ystävä hautoo kostoa vaalean luokkatoverinsa huomiota saavalle sankarille isänsä kuoleman seurauksena.
Nelikon välille teos rakentaa pakolla tympeän mustasukkaisuusdraaman, jonka pimeitä ulottuvuuksia syventävät paitsi Parkerin sedän menehtymiseen kytkeytyvä vankilakarkuri, myös kaupungin laitamille iskeytyvän meteoriitin sisälmykset, jotka muuttavat lempeän pelastajan häijyksi räyhähengeksi.
Itseironisuus pelastaa paljon
Sisäisen kamppailun teemallaan Hämähäkkimies 3 vertautuu toiseen läntisen pallonpuoliskon populaarikulttuurin legendaan, Tähtien sodan viimeiseen osaan (2005). On pitkälti makuasia, kummasta viehtyy enemmän, Anakin Skywalkerin sysimustasta tuimistelusta vai Hämähäkkimiehen humoristisesta leveilystä.
Jälkimmäinen osaa ainakin ottaa itsensä huomattavasti ironisemmin, mikä ilmenee esimerkiksi sankarin tyhjennellessä saappaitaan hiekasta taistelun tauottua tai sosiaalisesti kankean Peter Parkerin selvitellessä pöytävaraustaan ranskalaisessa hienostoravintolassa.
Ikävä kyllä muutoinkin asenteet ovat entisellään, sillä naiset saavat taas itkeskellä ja näyttää somilta. Ohjaaja Sam Raimille filmisarja on merkinnyt niin valtavaa taloudellista onnenpotkua, ettei siitä malttaisi millään päästää irti. Tähän osaan hän on ottanut tuekseen jo pari veljeänsäkin, käsikirjoittaja Ivanin ja näyttelijä Tedin.
Sukuvaakunan kirkastamisen ohella ohjaaja raottaa patrioottisia tuntemuksiaan hulmuttamalla tähtilippua ratkaisevan yhteenoton alla muistutuksena järjestyksenpitäjän amerikkalaisesta heroismista.
Samaa uskottavuusongelmaa joutuvat osaltaan pähkäilemään myös valkokankaille fantasioita loihtivat taikurit, jotka miettivät, miten varmistaa uskollisen lukijajoukon tuki ja herättää astetta maanläheisemmän yleisönosan kiinnostus. Yksi keino on tehdä tarinasta synkkääkin synkempi kuten Batmanin kaksi ensimmäistä osaa (1989, 1992) ja toinen palkata nimekäs ohjaaja tuomaan "taiteellisemmasta" elokuvanäkemyksestä ihastuneet maksaviksi katsojiksi.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen sarjakuvafilmien luotseiksi ovatkin päätyneet monet toisissa yhteyksissä ansioituneet nimet kuten Ang Lee, Christopher Nolan ja Guillermo del Toro. Kaikki he ovat kuitenkin joutuneet myöntämään toimintasektorin kapeuden, kun skenaariot vaativat luonnottomalta vaikuttavaa yhdistelmää räväkkää toimintaa, jännitteitä laukaisevaa huumoria ja sievisteleviä romansseja.
Hämähäkkimies (2002) kärsii edellä mainittujen ongelmien lisäksi sarjafilmiksi jo varhain tarkoitetun juonen puuroutumisesta, kun aikaa käytetään runsaasti henkilöhahmojen esittelyyn, heidän suhteidensa setvimiseen ja seuraavan osan petaamiseen. Hämähäkkimies 2 (2004) onkin jo reilusti tyydyttävämpi teos päästessään heti asiaan päänäyttelijänkin sisäistettyä roolinsa ja tarinan voidessa avata asetelman kiehtovinta puolta, eli nimihenkilön arkista nörttiyttä ja toisaalta sen säihkyvää kääntöpuolta, suurkaupungin seriffin asemaa.
Uudet ongelmat tilalla
Valitettavasti edellisen osan pätevöityminen sarallaan on aiheuttanut ikävyyksiä sarjan seuraavalle edustajalle. Hämähäkkimies 3 (2007) tapahtuu tilanteessa, jossa aihepiirin keskeiset kysymykset sankarin sopeutumisesta vastuuseen on jo ratkottu ja visuaaliset temput esitelty.
Niinpä haasteet on keksittävä melkein tyhjästä ja hahmot johdateltava väkinäisiin ja heidän persoonilleen sopimattomiin käytösmalleihin. Huolta herättänee erityisesti nimihenkilön muuntuminen tohelosta hissukasta naiset selättäväksi itsevarmaksi poliisiksi. Tällä kaavalla tekijät voisivat jatkaa filmisarjaa loputtomiin, kunhan vain asettavat uudet roistot rooleihinsa ja antavat tietokoneen hoitaa loput.
Tämä muistaen onkin tuskastuttavaa seurata, millä tavalla filmin käsikirjoittajat ovat pyrkineet käynnistämään kaiken taas uudestaan. Peter Parker työskentelee yhä skandaalilehden avustajana tarjoten julkaisulle taltiointeja alter egonsa suurista seikkailuista. Viehko tyttöystävä tietää jo rakastettunsa salaisuuden, mutta vanha ystävä hautoo kostoa vaalean luokkatoverinsa huomiota saavalle sankarille isänsä kuoleman seurauksena.
Nelikon välille teos rakentaa pakolla tympeän mustasukkaisuusdraaman, jonka pimeitä ulottuvuuksia syventävät paitsi Parkerin sedän menehtymiseen kytkeytyvä vankilakarkuri, myös kaupungin laitamille iskeytyvän meteoriitin sisälmykset, jotka muuttavat lempeän pelastajan häijyksi räyhähengeksi.
Itseironisuus pelastaa paljon
Sisäisen kamppailun teemallaan Hämähäkkimies 3 vertautuu toiseen läntisen pallonpuoliskon populaarikulttuurin legendaan, Tähtien sodan viimeiseen osaan (2005). On pitkälti makuasia, kummasta viehtyy enemmän, Anakin Skywalkerin sysimustasta tuimistelusta vai Hämähäkkimiehen humoristisesta leveilystä.
Jälkimmäinen osaa ainakin ottaa itsensä huomattavasti ironisemmin, mikä ilmenee esimerkiksi sankarin tyhjennellessä saappaitaan hiekasta taistelun tauottua tai sosiaalisesti kankean Peter Parkerin selvitellessä pöytävaraustaan ranskalaisessa hienostoravintolassa.
Ikävä kyllä muutoinkin asenteet ovat entisellään, sillä naiset saavat taas itkeskellä ja näyttää somilta. Ohjaaja Sam Raimille filmisarja on merkinnyt niin valtavaa taloudellista onnenpotkua, ettei siitä malttaisi millään päästää irti. Tähän osaan hän on ottanut tuekseen jo pari veljeänsäkin, käsikirjoittaja Ivanin ja näyttelijä Tedin.
Sukuvaakunan kirkastamisen ohella ohjaaja raottaa patrioottisia tuntemuksiaan hulmuttamalla tähtilippua ratkaisevan yhteenoton alla muistutuksena järjestyksenpitäjän amerikkalaisesta heroismista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti