Huono kasvatus (2004)

Ohjaus: Pedro Almodóvar

★★☆☆☆

Eurooppalainen elokuva on siinä mielessä samanlaisessa umpikujassa kuin amerikkalainenkin, että myös täällä jokaista poikkeavalta tai shokeeraavalta vaikuttavaa tekijää ylistetään ehdoitta.

Poikkeusta ei tee Pedro Almodóvar, maailman yliarvostetuin elokuvaohjaaja, jonka hengentuotteiden arvioinneista on puuttunut tolkku jo pidemmän aikaa sekä suurelta yleisöltä että alaa seuraavalta ammattikunnalta. Hollywoodin talutusnuorasta riippumattomana ohjaajana hän on aivan arvostettujenkin ihmisten ikuinen lellikki, vaikka nykytyöt olisivatkin korkeintaan keskinkertaisia.

Huonossa kasvatuksessa (2004) Almodóvarin pitkästyttävin ja lopputuloksen kannalta ratkaisevin puute on sivuuttamattomasti näkyvillä. Ohjaaja kertoo vain tarinaa, syventämättä teemaa. Pinnalta katsoen palapelimäinen kerronta, loputtomat viittaukset elokuvahistoriaan ja jopa ohjaajaan itseensä ovat tietysti eräänlainen filmihullun toiveuni.

Tarinan kolmelle vuosikymmenelle ulottuvassa kaaressa seurataan kahden ystävyksen ja heidän elämäänsä tunkeutuvan katolisen papin suhteen kehittymistä. Eroottisena kohtalotarinana avautuva elokuva sahaa aikatasojen ja identiteettien välillä kokeneen, kultivoidun tekijän varmuudella, paljastaen tärkeitä yksityiskohtia juuri oikeina hetkinä.

Tyypilliseen tapaansa ohjaaja purkaa omaelämäkerrallisia sävyjä saavassa elokuvassa asenteitaan katolisen kirkon edustaman kaksinaismoraalin ja umpioituneen ahdasmielisyyden muotoja vastaan, täsmentämättä riittävästi, minkälaisesta kasvualustasta järisyttävä pahuus kumpuaa ja minkälaisia vaikutuksia tuomittavilla teoilla on niiden vaikutuspiirissä elävien ihmisten elämään.

Lähimenneisyydestä en muista toista elokuvaa, jossa kertomuksen tarjoamat moninaiset juonenpätkät olisivat saaneet näin vähän temaattisia - ei vain kerronnallisia - painotuksia.

Huono kasvatus on suvaitsevaisille elokuvaharrastajille valmistettu turhuuksien turhuus, jonka lumoavat otokset houkuttelevat katsojat koukkuunsa. Almodóvarin teokset ovat kaunotaidetta, mikä on saanut monet pitämään niitä erityisen taivaallisina.