Ohjaus: Francis Ford Coppola
★★★★★
Pitkälti toistakymmentä vuotta kestäneestä Vietnamin sodasta on lausuttu tähän päivään mennessä niin monta elokuvallistakin puheenvuoroa, ettei kyseisestä aiheesta olisi tämän Francis Ford Coppolan päivitetyn version jälkeen enää tarvetta muokata uusia tilityksiä, sillä ajankohtaisempaakin puntaroitavaa maailmasta varmasti löytyy.
Vietnam-filmien varsinainen kulta-aika oli melko myöhään 80-luvulla, kun sotaan itse osallistuneet ohjaajat purkivat patoutumiaan ihanteettomissa läpileikkauksissaan. Vielä 60-luvulla Hollywood puolusti kansakunnan ponnisteluja Vihreiden barettien(1968) kaltaisilla sankarisepitteillä, mutta yhteiskunnallisen tietoisuuden lyötyä poliittisiä päättäjiä korville alkoi kriittiselta laidalta pulpahdella sotaan kaunistelemattomasti suhtautuvia happamia peilauksia.
Näihin teoksiin lukeutuvat paremmuusjärjestyksessä Ilmestyskirja. Nyt (1979), Michael Ciminon Kauriinmetsästäjä (1978) ja Hal Ashbyn Katkera paluu (1978).
Ilmestyskirja. Nyt. Redux (2001) on alkuperäisteosta 50 minuuttia pidempi, miltei kolme ja puolituntinen sukellus taisteluita käyvien sotilaiden henkiseen pimeyteen ja sodan siittämään rappioon, joka tuottaa toinen toistaan mielipuolisempia ihmisyyden alasajoja. Spektaakkelinomainen hulluuden hysteria on uusitussa laitoksessaan lukkiutuneeseen sotilaalliseen umpikujaan syvemmin paneutuva teos, joka historiallisen painavuutensa lisäksi luotaa tappamisen henkistä lamaannuttavuutta ensimmäistä versiota laveammin.
Ohjaajan tekemät poistot ja lisäykset eivät siis millään muotoa ole merkityksettömiä, vaan lähtökohtien erilaisuutta heijastavia ratkaisuja.
Vuosia viidakossa kestäneiden kuvausten jälkeen 27 vuotta sitten valmistuneessa elokuvassa pahuuden ja mielettömyyden elementit ovat katkeran selkkauksen läheisyyden vuoksi korostuneemmin pinnalla, mutta ajallinen etäisyys muokkaa Coppolan materiaalin 2000-luvun painotuksista analyyttisemmin sodan inhimilliseen kaaokseen pureutuvan vision.
Ilmestyskirja. Nyt. Redux (2001) on alkuperäisteosta 50 minuuttia pidempi, miltei kolme ja puolituntinen sukellus taisteluita käyvien sotilaiden henkiseen pimeyteen ja sodan siittämään rappioon, joka tuottaa toinen toistaan mielipuolisempia ihmisyyden alasajoja. Spektaakkelinomainen hulluuden hysteria on uusitussa laitoksessaan lukkiutuneeseen sotilaalliseen umpikujaan syvemmin paneutuva teos, joka historiallisen painavuutensa lisäksi luotaa tappamisen henkistä lamaannuttavuutta ensimmäistä versiota laveammin.
Ohjaajan tekemät poistot ja lisäykset eivät siis millään muotoa ole merkityksettömiä, vaan lähtökohtien erilaisuutta heijastavia ratkaisuja.
Vuosia viidakossa kestäneiden kuvausten jälkeen 27 vuotta sitten valmistuneessa elokuvassa pahuuden ja mielettömyyden elementit ovat katkeran selkkauksen läheisyyden vuoksi korostuneemmin pinnalla, mutta ajallinen etäisyys muokkaa Coppolan materiaalin 2000-luvun painotuksista analyyttisemmin sodan inhimilliseen kaaokseen pureutuvan vision.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti