Ohjaus: Aku Louhimies
★★☆☆☆
Muutamassa vakavaksi luokiteltavassa ohjaustyössään Aku Louhimies on tutkinut suomalaisten juroa raadollisuutta, pyrkimyksenään osoittaa sivistyksemme olevan helposti naarmutettavaa pintakiiltoa, jonka alta kivikautiset vaistot löytyvät laimentamattomina.
Sopivissa olosuhteissa kohtalokkaasti ärsytettynä kuka tahansa voi taantua ratkaiseviin virheisiin, ellei pohjaan vievää kierrettä saada katkaistua.
Aikaisemmin Louhimies on vedonnut järjestelmän huipulla istuviin poliittisiin päättäjiin ja virkamieskoneistoon kantamaan vastuunsa kansalaisten alennustilasta, sillä esimerkiksi äkillinen työttömyys tai avioero on kova paikka luterilaisessa kulttuurissamme.
Näin on ohjaajan mukaan etenkin meikäläisten miesten onnettomuudeksi.
Moraalinen näkökulma
Vereslihalla tulkittuihin Suomi-tragedioihin Paha maa (2005) ja Valkoinen kaupunki(2006) verrattuna Leena Landerin romaanista (2003) sovitettu Käsky (2008) lähestyy teemaa huomattavasti moraalisemmasta ja yleisluontoisemmasta näkökulmasta, mihin edellä mainittujen teosten raamit eivät vielä antaneet mahdollisuuksia. Louhimiehelle ja käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalalle tämä on merkinnyt yksilöiden nostamista etualalle.
Yhteiskuntapoliittisen tason jähmettäminen lavasteet antavaksi kulissiksi on vaarallista, jos se jättää karkeina karikarityyreinä patsastelevat henkilöhahmot haahuilemaan kuin unissakävelijöinä. On totta kai sallittua kertoa Suomen sisällissodasta muutamaan uhriin ja pyöveliin keskittyen, mutta metodi edellyttää tiukkaa henkilöohjausta ja vereviä luonnehdintoja.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sodan viimeisiin viikkoihin, jolloin sodan näennäinen voittaja on jo selvillä, mutta laittomat teloitukset tuottavat yhä satamäärin tarpeettomia taivaspaikkoja. Tappamiseen kyllästynyt nuori aliupseeri pelastaa punaisen naispäällikön varmalta kuolemalta vaatien tätä valkoisten kenttäoikeuteen kuljetettavaksi.
Syrjäisellä kartanolla kaksikon vastaanottaa lainoppinut tuomari ja kirjailijamies, jonka raiteiltaan nyrjähtänyt persoona on eräänlainen muunnelma Ilmestyskirja.Nyt:in (1979) eversti Kurtzista.
Mieletön turmelus ja uhraus
Valkoisten puolella taistelevan jääkärin uhrautumista punakaartissa sotivan naisen yksityiseksi henkivartijaksi perustellaan lailla ja vääryyden vastustamisella, mutta Samuli Vauramon ilmeettömästä olemuksesta välittyy tuskin lainkaan lukeneen jääkärin varmasti kokemia oikeuden- ja velvollisuudentunnon ristiriitoja.
Hänen havahtumistaan selittäväksi naisrooliksi Pihla Viitalan punasotilas puolestaan vaikuttaa enemmän uhmakkaalta teiniltä kuin tulisieluiselta työläisten oikeuksien ajajalta tai seksuaalisuudellaan aseet riisuvalta vampilta.
Kokeneista näyttelijöistä kenttäoikeuden tuomaria esittävä Eero Aho liikkuu liioittelevan irstailevuuden rajalla, jonka pataluhaa juoppoa uunoileva Mikko Kouki ylittää jokaisessa kohtauksessaan.
Nämä haksahdukset kertovat mieluummin ohjaajan tyylitajun pettämisestä kuin aidosta aikakauden tilaa ilmentävästä dekadenssista.
Turmeltumisen teema ei myöskään kaipaisi korostajakseen viiksillään syyllisyytensä paljastavia lahtareita, joista keskeisin leimataan vieläpä inhottavaksi homoseksuaalisiksi. Historiaton ja mauton ohjauksellinen näkemys leimaa teosta, jossa olisi aineksia suureksi tragediaksi uhrausten mielettömyydestä.
Kunnianhimoinen ohjaustyö
Käsky on ilmeisen kunnianhimoinen ohjaustyö. Saaristomaisemien kivinen ankaruus, käsivaran säästeliäs käyttö ja Pelastakaa sotamies Ryanin (1998) tyyliin haalistetut värit tukevat sinänsä onnistuneesti sisällön hyistä ydintä. Goethen sitaatteineen ja Beethovenin sävelineen elokuva tavoittelee kulttuuriteoksen sävyrikkautta ja tulkintaa nimenomaan älymystöä vaikeina aikeina horjuttavista aineksista.
Sen sijaan ohjaajan mieltymystä estetisoida alastomuus pehmopornoksi ja halua puristaa väkivallasta ylevyyttä on paljon vaikeampi hyväksyä, sillä henkilöihin lyödyt asenteelliset leimat Saatanasta, Vapahtajasta ja äitihuorasta ovat niin laskelmoituja keinoja herättää huomiota.
Viimeiseen varttiin yritteliäs Louhimies mätkäiseekin puolenkymmentä kristillissävyistä sotakliseetä ja kiillottaa toisen päähenkilön marttyyrikruunun hohtavan kirkkaaksi. Ei sodasta glooriaa näin riisuta.
Sopivissa olosuhteissa kohtalokkaasti ärsytettynä kuka tahansa voi taantua ratkaiseviin virheisiin, ellei pohjaan vievää kierrettä saada katkaistua.
Aikaisemmin Louhimies on vedonnut järjestelmän huipulla istuviin poliittisiin päättäjiin ja virkamieskoneistoon kantamaan vastuunsa kansalaisten alennustilasta, sillä esimerkiksi äkillinen työttömyys tai avioero on kova paikka luterilaisessa kulttuurissamme.
Näin on ohjaajan mukaan etenkin meikäläisten miesten onnettomuudeksi.
Moraalinen näkökulma
Vereslihalla tulkittuihin Suomi-tragedioihin Paha maa (2005) ja Valkoinen kaupunki(2006) verrattuna Leena Landerin romaanista (2003) sovitettu Käsky (2008) lähestyy teemaa huomattavasti moraalisemmasta ja yleisluontoisemmasta näkökulmasta, mihin edellä mainittujen teosten raamit eivät vielä antaneet mahdollisuuksia. Louhimiehelle ja käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalalle tämä on merkinnyt yksilöiden nostamista etualalle.
Yhteiskuntapoliittisen tason jähmettäminen lavasteet antavaksi kulissiksi on vaarallista, jos se jättää karkeina karikarityyreinä patsastelevat henkilöhahmot haahuilemaan kuin unissakävelijöinä. On totta kai sallittua kertoa Suomen sisällissodasta muutamaan uhriin ja pyöveliin keskittyen, mutta metodi edellyttää tiukkaa henkilöohjausta ja vereviä luonnehdintoja.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sodan viimeisiin viikkoihin, jolloin sodan näennäinen voittaja on jo selvillä, mutta laittomat teloitukset tuottavat yhä satamäärin tarpeettomia taivaspaikkoja. Tappamiseen kyllästynyt nuori aliupseeri pelastaa punaisen naispäällikön varmalta kuolemalta vaatien tätä valkoisten kenttäoikeuteen kuljetettavaksi.
Syrjäisellä kartanolla kaksikon vastaanottaa lainoppinut tuomari ja kirjailijamies, jonka raiteiltaan nyrjähtänyt persoona on eräänlainen muunnelma Ilmestyskirja.Nyt:in (1979) eversti Kurtzista.
Mieletön turmelus ja uhraus
Valkoisten puolella taistelevan jääkärin uhrautumista punakaartissa sotivan naisen yksityiseksi henkivartijaksi perustellaan lailla ja vääryyden vastustamisella, mutta Samuli Vauramon ilmeettömästä olemuksesta välittyy tuskin lainkaan lukeneen jääkärin varmasti kokemia oikeuden- ja velvollisuudentunnon ristiriitoja.
Hänen havahtumistaan selittäväksi naisrooliksi Pihla Viitalan punasotilas puolestaan vaikuttaa enemmän uhmakkaalta teiniltä kuin tulisieluiselta työläisten oikeuksien ajajalta tai seksuaalisuudellaan aseet riisuvalta vampilta.
Kokeneista näyttelijöistä kenttäoikeuden tuomaria esittävä Eero Aho liikkuu liioittelevan irstailevuuden rajalla, jonka pataluhaa juoppoa uunoileva Mikko Kouki ylittää jokaisessa kohtauksessaan.
Nämä haksahdukset kertovat mieluummin ohjaajan tyylitajun pettämisestä kuin aidosta aikakauden tilaa ilmentävästä dekadenssista.
Turmeltumisen teema ei myöskään kaipaisi korostajakseen viiksillään syyllisyytensä paljastavia lahtareita, joista keskeisin leimataan vieläpä inhottavaksi homoseksuaalisiksi. Historiaton ja mauton ohjauksellinen näkemys leimaa teosta, jossa olisi aineksia suureksi tragediaksi uhrausten mielettömyydestä.
Kunnianhimoinen ohjaustyö
Käsky on ilmeisen kunnianhimoinen ohjaustyö. Saaristomaisemien kivinen ankaruus, käsivaran säästeliäs käyttö ja Pelastakaa sotamies Ryanin (1998) tyyliin haalistetut värit tukevat sinänsä onnistuneesti sisällön hyistä ydintä. Goethen sitaatteineen ja Beethovenin sävelineen elokuva tavoittelee kulttuuriteoksen sävyrikkautta ja tulkintaa nimenomaan älymystöä vaikeina aikeina horjuttavista aineksista.
Sen sijaan ohjaajan mieltymystä estetisoida alastomuus pehmopornoksi ja halua puristaa väkivallasta ylevyyttä on paljon vaikeampi hyväksyä, sillä henkilöihin lyödyt asenteelliset leimat Saatanasta, Vapahtajasta ja äitihuorasta ovat niin laskelmoituja keinoja herättää huomiota.
Viimeiseen varttiin yritteliäs Louhimies mätkäiseekin puolenkymmentä kristillissävyistä sotakliseetä ja kiillottaa toisen päähenkilön marttyyrikruunun hohtavan kirkkaaksi. Ei sodasta glooriaa näin riisuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti