Kiertue (2010)

Ohjaus: Mathieu Amalric

★★☆☆☆

Viime aikoina myös suomalaisissa tiedotusvälineissä runsaasti mediatilaa saaneet burleskiesitykset juontavat juurensa 1800-luvun amerikkalaisiin varietee- ja vaudevilleteattereihin, mutta yhteiskunnan pornografisoitumisen myötä ne kehittyivät lähemmäs puhdasta stripteasea 1960-luvun aikana. Nykyisin pikkutuhmat sirkusluonteiset näytökset pitävät sisällään itseironiaa, satiiria ja parodiaa, siis keinoja, jotka puhuttelevat kaiken läskiksi lyövää yleisönosaa.

Näyttelijä Mathieu Amalricin esikoisohjaus antaa äänen alaansa asiaankuuluvalla ammattiylpeydellä suhtautuville oikeille burleskiesiintyjille, vaikka heidän kiertueensa ympärille rakenneltu löyhä fiktiivinen juoni tarjoaakin pääroolin ohjaajalle itselleen.

Amalric esittää elokuvassa amerikkalaisia lavatähtiä pitkin poikin Ranskaa matkaavaa luuserimanageria, räjähtäneen oloista pientä limanuljaskaa, jolla on tekemistä pitääkseen langat käsissään ja ryhmän tyytyväisenä.

Varsinainen tarina, sekin osittain Amalricin käsialaa, ei olekaan kummoinen, lähinnä veruke jonkinlaisen säädyllisyyden rajoissa vedetyille ravintola- ja näyttämöesiintymisille, joissa runsaat naiset ja joukkoon eksynyt mies näyttävät, ettei vartalon hyödyntämisen showviihteessä tarvitse alistua pintajulkisuuden asettamille laihuus- ja muille virheettömyysihanteille. Mauttomuudesta voidaan varmaankin puhua, mutta kulttuuripluralismin arvo on toinen juttu.

Hikisen klubirealismin maustama avarakatseisuus riitti Cannesin elokuvajuhlien tuomaristolle palkita Amalric festivaalien parhaaksi ohjaajaksi viime keväänä. Ratkaisussa on häpeilemätöntä kotiinpäin vetämistä, sillä syvällistä temaattista sanomaa filmissä on aivan liian vähän. Se hiukan koskettelee yhteiskunnan marginaalihenkilöiden yhteenhitsautumista ja toverillista antautumista. Elokuvana Kiertue (2010) on enintään keskinkertainen.