The Social Network (2010)

Ohjaus: David Fincher

★★☆☆☆

Totta kai Hollywood haluaa päästä osingolle Facebookin yli puolen miljardin käyttäjän varallisuudesta, eikä sen tahmaisten tassujen tarvinnut kurottaa sen kauemmas kuin vuonna 2009 julkaistuun yhteisöpalvelun synnystä kertovaan Ben Mezrichin sensaatiokirjaan The Accidental Billionaires.

Ennen kaikkea siinä käydään läpi Harvardin kampukselta Piilaakson tietohuumaan ponkaisseenMark Zuckerbergin tarina, kuinka juutalaisperheen ainoasta pojasta tuli hiukan yli kaksikymppisenä maailman nuorin miljardööri.

Mitä olen tuosta kirjasta sitä lukematta ymmärtänyt, filmiversion käsikirjoittajaksi palkattu Aaron Sorkin on muokannut kolmannen persoonan selostavasta opuksesta yhteisöpalvelun perustajan subjektiiviseen näkökulmaan vaihtavan oikeussalihenkisen draaman, joka on yllättäen kirjaa henkilökriittisempi. Hänen skenaarionsa esimerkiksi painottaa niitä käräjöintejä, joita seurasi, kun hiukan liian vikkelällä mielikuvituksella varustettu uudistaja kävi hommiinsa.

Sorkin maalaa kuvaa keskustelukumppaneitaan säälimättömästi pilkkaavasta nerosta, joka järkeilee sosiaaliset suhteensakin rationaliteettiin. Ihmelapsen, jonka röntgenkatse löytää rajattomista mahdollisuuksista pelkästään häkellyttäviä voittoja, ei tarvitse sietää keskinkertaisuutta tai tunnustaa heikkouksiaan. Hän voi leikkiä tulella, uhmata lakia ja kaataa aitoja. Onko hän siis paha ihminen?

Sirpaleista kerrontaa

Hyökkäys tuskin tulee kulovalkeana kasvavan verkkosuosikin perustajalle yllätyksenä. Yhdysvalloissa laajaa huomiota osakseen saaneen Mezrichin opuksen pelkkä valkokankaalle vienti ei silti riitä, sen on jollakin konstilla houkuteltava myös sitä yleisönosaa, joka jo etukäteen tietää aiheen mehevimmät koukut.

Niinpä Sorkinin West Wingistäkin tuttua konekiväärinopeudella etenevää vuoropuhelua kutsuttiin visualisoimaan ilmaisustaan palvottu David Fincher, Seitsemän (1995) ja Fight Clubin (1999) kiitelty ohjaajalahjakkuus, jonka ura on sittemmin kulkenut laskusuuntaista uraa.

He ovat oikein ymmärtäneet, että pitääkseen muidenkin kuin nettimaailman välkkyjen mielenkiinnon yllä heidän täytyy pirstoa aiheen kronologinen marssijärjestys ja puristaa aiheesta jännäri. Tässä mielessä tulos on kohtalainen.

Elokuvan kerronnan nykyisyydessä puidaan entisten koulukaverien nostamaa lakijuttua ideavarkaudesta kuuluisaa kantajaa vastaan ja sen kontrapunktina romantisoidaan vuosituhannen alkua, kuinka lemput tytöltään saanut yliopistopoika karaistuu henkilökohtaisesta vastoinkäymisestä omat kykynsä huvi- ja hyötykäyttöön valjastavaksi 2000-luvun rock-nörtiksi.

Hengästyttävästi vyöryvä The Social Network (2010) on siis teknisesti ottaen ensiluokkainen elokuva visioitaan kyynisesti kiertoon laskevasta kummajaisesta, muttei paljon muuta. Vaikka kiistattomat faktat todistavat päähenkilön syyllisyyttä ainakin oikeuskanteeseen, teoksen piirtämä kuva egosentrisestä vallankumouksellisesta tuntuu enimmän aikaa juoruilevalta karikatyyriltä. Tekijät kanavoivat yleisön patoutunutta kiukkua vallantäyteiseen pöyhkeilijään niin, että välillä itseäkin melkein hävettää. 

Tyypillistä Hollywood-myyttiä mukaillen upporikkaat tienraivaajat ovat vaarassa jäädä yksin, koska he sietävät vain kaltaisiaan ja heitäkin ainoastaan hiukan.