Ohjaus: Kari Väänänen
★★★★☆
Kari Väänäsen ohjaama Klassikko (2001) on viime vuosikymmenen onnistunein kotimainen komedia kieltäytyessään mielistelemään jutun taustavaikuttajia tai suurta yleisöä. Se perustuu Kari Hotakaisen romaaniin, jonka lennokas filmisovitus vastaa hienosti aiheen ja sisällön purevaa ivallisuutta. Siinä ei kaihdeta koviakaan kärjistyksiä eikä hurjia yleistyksiä. Toisin sanoen teos on lähes täydellinen vastakohta lepsulle muulle suomalaiselle nykyelokuvalle.
Tarina kertoo kirjailijasta, jolle kustannusyhtiön pamppu ilmoittaa selväsanaisesti, ettei firman yhdellekään kynäilijälle sallita enää poikkeuksia. Kaikkien on alettava suoltaa ajanmukaista, tunnustuksellista päiväkirjamaista proosaa, jota kaupalliset markkinat ahmivat pohjattomaan kitaansa. Moinen tyylilaji ei vain satu sopimaan tapahtumaköyhää arkea viettävän erakkokirjailijan pirtaan, joten hänen on haalittava elämyksiä ja esikuvia taatakseen luomisvireensä.
Keltaisella Toyota Corollalla kylänraittia kiimoittuneesti kurvaileva Pera kohdistuu Hotakaisen idoliksi ja kilpakumppaniksi. Kirjailija ostaa kalliin Alfa Romeon ja alkaa työstää opustaan. Autoa itsetunnon korvikkeena käyttävä nahjus ponkaisee maineeseen vasta poliisin piikkimattojen ja televisiouutisten rikosraportin kautta.
Klassikko käynnistyy pinnallisen viihdekulttuurin satiirina ruotiessaan perverssin paljastelun vetovoimaa. Nopeasti siinä kuitenkin siirrytään valheellisen miehisyyden ja väärän uhon teemaan. Osat loksahtavat yllättävän mainiosti yhteen tähdentäessään kaksoisroolien merkitystä vinksahtaneen kilpailun pilaamassa yhteiskunnassamme, jossa vain voitolla on merkitystä.
Lopputulosta sävyttää oikean Hotakaisen romaanista sovitettu taustakerronta, jonka lisäksi Hurriganesin rock-poljento Get On toistuu usein ääniraidalla. Instituutioihin kohdentuva kritiikki olisi ehkä voinut ulottua sellaiseenkin vierailevaan ikoniin kuin Arvi Lind.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti