perjantai 6. joulukuuta 2013

Pilvikartasto (2012)

Ohjaus: Andy ja Lana Wachowski & Tom Tykwer
★★★☆☆
Viime vuoden suurimpiin sekä arvostelijoita että yleisöä jakaneisiin elokuviin lukeutui David Mitchellin romaanin miltei mahdottomana pidetty filmatisointi, jonka ajallinen jänneväli kattaa useita vuosisatoja. Lisäksi sen sulattamista vaikeuttaa lomittain ja limittäin polveileva eeppinen kerronta, joka sisältää tyylillisiä vaikutteita niin scifistä, realismista kuin komediastakin. Pääosanäyttelijät esittävät kukin puolentusinaa henkilöhahmoa, vastakkaista sukupuoltakin tarvittaessa, välillä liki tunnistamattomaksi maskeerattuina.
1800-luvun puoleenväliin sijoittuvassa tarinan varhaisimmassa vaiheessa musta orja pakenee alistajiaan kauppalaivaan mutta joutuu edelleen kamppailemaan vapaudestaan. 1930-luvulla puolestaan nuori homoseksuaali säveltäjä ajautuu henkilökohtaiseen kriisiin, ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin tutkiva toimittaja setvii ydinvoimalan johtoportaaseen kytkeytyviä rikosepäilyjä. Nykypäivässä pyrkyrimäinen kirjakustantaja päätyy lukkojen taakse miettimään kolttosiaan. Naiskloonille paljastuu synkkä salaisuus ensi vuosisadalla, ja kaukana tulevaisuudessa pelokas heimoasukas elää jo jonkin kohtalokkaan tuhon jälkeistä alkukantaista planeettaa. Tom Hanksin esittämä arpikasvoinen vanhus kertaa kokemaansa elokuvan prologissa ja epilogissa.
Valta, orjuus, omistaminen
Lähihistorian teoksista tämä vuosia valmisteltu, sisällössäänkin korkealle kurottava ja myös visuaalisesti tavoitteellinen maailmanselityselokuva vertautuu uppiniskaisessa mahtavuudessaan ehkä eniten Darren Aronofskyn niinikään epäonniseen monumenttiin The Fountain (2006), joka osoittautui aikanaan kaupalliseksi katastrofiksi. Lokakuussa ensi-iltansa saanut Pilvikartasto (2012) ei suosikkinäyttelijöistään huolimatta menestynyt mainittavammin Yhdysvalloissa, mutta on universaalille aiheelleenkin osuvasti onnistunut kattamaan tuotantokustannuksensa muualla.
Kaikkien aikojen kalleimman Hollywoodin ulkopuolella kuvatun, pääosin saksalaisrahoitteisen elokuvan hinta kohosi lähes kahdeksaankymmeneenmiljoonaan euroon. Matrix-trilogian luoneet Andy ja Lana Wachowski vastaavat fantasian puolelle nojaavista kertomuksenhaaroista, kun taas Tom Tykwerin huolena ovat kokonaisuuden maanläheisemmät jaksot. Lavastekrääsään ja muuhun ulkoiseen panostavassa karrikoinnissa teos tuntuu ajoittain täyteen pumpatulta, mutta lavean ajatussisällön unohtaminen niitä pilkkaamalla on silti roimaa liioittelua.
Aikakaudesta riippumatta vallankäyttöä määrittää vahvemman ja viekkaamman julkea oikeus, jossa ei ole mitään huvittavaa. Orjuus, omistaminen ja niiden vastustaminen nousevat kiintopisteiksi yleisinhimillisissä julistuksissa, jotka haluavat muistuttaa etnisen alkuperän, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen ja yhteiskunnallisen luokan ylittävästä yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden moraalisestakin vaatimuksesta.
Taistelu tämän yksinkertaisen totuuden puolesta voi olla turha mutta välttämätön henkilökohtaisen hyödyn, rahan ja ahneuden turmelemassa maailmassa, missä omalla kosmisella tavallamme olemme kaikki yhtä. Muuttuuko siis ihminen koskaan ja mihin suuntaan?
Keinojen ristiriitaisuus
Vaihtuvia aikoja, paikkoja ja maailmoja sekä ihmistä tutkimaan porautuva mammutti herättää siis ymmärrettävästi sekä hämmennystä että ihailua. Näin suuria teemoja ja erilaisia ulkoisia kulisseja yhteenvedettynä on totuttu näkemään vain amerikkalaisrahoitteisissa elokuvissa, joiden ohjaksissa ovat olleet alan kiistanalaiset nerot D.W. Griffithistä Orson Wellesiin ja Stanley Kubrickista Terrence Malickiin.
Pilvikartaston ongelmat ovat mieluummin sen esteettisessä esitystavassa kuin monen kriitikon moittimassa juonen "sekavuudessa". Leikkausvaiheen haasteet lienevät olleet silti mittavat. Nopean toiminnan vastapainona elokuvaan on kuitenkin saatu kaunista hiljentymistä ja hetkeen pysähtymistä. Tiettyä raskassoutuisuutta tämänkaltainen kollaasi ei kai voi täysin välttää millään skarveilla.
Lopputulos ansaitsee vakavan vastaanoton vaikka onkin kaukana mestariteoksesta. Siinä on yhä liikaa "viihteen" tuntua. Yhtä hyvin elokuvataiteen filosofisten mestarien kuin ajanvieteteollisuuden keinovalikoimaan uskova ambivalentti teos lukeutuu vahvuuksineen ja heikkouksineen joka tapauksessa näytäntökauden tapauselokuviin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti