Tyttö sinä olet tähti (2005)

Ohjaus: Dome Karukoski

★★☆☆☆

Kuinka olenkaan odottanut näkeväni kotimaiselta ohjaajatulokkaalta edes jollakin tavalla valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa, oli kyse sitten ilmaisullisista, rakenteellisista tai sisällöllisistä seikoista. Sen sijaan nuorisolle tarjotaan kaupalliseen muottiin puserrettua haihattelua ihastumisista, rakastavaisten väärinymmärryksistä ja tilapäisistä välirikoista.

Siitäkin on jo kymmenen vuotta, kun Olli Saarela nousi parrasvaloihin huikealla debyytillään Lunastus (1997) ja Auli Mantila järkytti Neitoperhollaan (1997).

Myös Dome Karukosken esikoinen on löysä lemmenleikki, jonka tarina on kliseiden aitta. Se kertoo marginaalimusiikkia tekevästä duunaripojasta ja rikkaan perheen laululinnusta, joka haaveilee muusikkotähden urasta. Arka kiinnostus kollegaan muuttuu nopeasti kielletyksi rakkaudeksi, mutta lusikkansa soppaan lyövät paitsi jälkimmäisen yhteiskuntaluokkansa tiedostavat vanhemmat myös hänen poikaystävänsä.

Tyttö sinä olet tähti (2005) välttää pohjakosketuksen vain hempeilevään rakkausloruun notkeasti istuvalla pehmeällä visuaalisella kielellään. Tyyli antaa anteeksi monta lapsellisen hölmöä kohtausta puusta pudonneine repliikkeineen.

Liian suuriin ongelmiin esikoisohjaaja joutuu vasta tarinan puolessa välissä, jolloin hänen viimeistään tulisi terävöittää hahmojen luonnekuvat normaaleja kiiltokuvia rosoisemmiksi vastaamaan teoksen rajua hiphop-kulttuuria. Sitä vasten filmin siveelliset henkilöt ovat kokonaan toisesta maailmasta, jostakin päiväkerhojen satuiluista.

Osa kokonaisuuden toimimattomuudesta meneekin käsikirjoittaja Pekko Pesosen piikkiin.