Gomorrah (2008)

Ohjaus: Matteo Garrone

★★★★☆

Vuoden 1979 jälkeen Napolin seudulla on tapettu lähes neljätuhatta ihmistä. Rikollisjärjestöt hallitsevat reviireitään äärimmäisen väkivaltaisin ottein. Ase- ja huumekauppa ovat vain osa klaanien toimintaa, jonka lonkerot ulottautuvat myös normaalin liiketoiminnan puolelle, vaatebisnekseen ja jätekuljetuksiin, joilla hankkiudutaan eroon hengenvaarallisista myrkyistä.

Camorraa eli italialaista mafiaa kiinnostaa raha, kuten laittomuuksilta silmänsä sulkevia asiakkaitakin. Maaperään dumpattujen jätteiden terveysvaikutuksia voidaan vain arvailla.

Gomorra on Raamatussa oleva kaupunki, ja vertauskuva turmeltuneesta yhteisöstä.

Toimittaja Robert Savianon meilläkin käännettyyn menestyskirjaan perustuva, Cannesin elokuvajuhlilla Grand Prix -pystillä palkittu järkälemäinen teos on vuosikymmenen italialaiselokuva.

Sen monikerroksellinen, kiihkeä ja ankara kerronta valottaa systeemin toimintamekanismeja mitään peittelemättä ja vailla vähäisintäkään glooriaa. Gangsterielokuville ominaisia kliseitä teoksessa ei ole ainuttakaan. Siirtymät lukuisten henkilöjen ympärille kiertyviin juonihaaroihin suoritetaan varoittamatta, paikkaa tai aikaa korostamatta.

Visuaalinen ratkaisu sulkee etäälläkin olevat ihmiset häkkiin, josta pakeminen on mahdotonta. Mafian palkkalistalla oleva rivimies, talousongelmainen räätäli, nuorta uhoa poreilevat kaverukset ja ammattitappajat seisovat kaikki samalla viivalla. Riidat ratkaistaan aseilla.

Gomorrahin (2008) ensimmäiset kuvat ovat sinertävänkalseasta solariumista ja viimeiset likaiselta hiekkarannalta. Väliin jää kylmä ja tunteeton läpileikkaus Italian eteläosien nykytodellisuudesta ja sosiaalisesta kurjuudesta, jonka virikeköyhyys pelaa rikollisten pussiin.

Matteo Garronen ohjaus on pelottavan pelkistettyä, aidon ympäristönsä rosoisuuteen ankkuroituvaa shokkihoitoa, ilman sensaatioita. Kunnia ja armo ovat oikean elämän rikosklaaneille tuntemattomia, romantisoiville mafiaelokuville varattuja käsitteitä.