Ohjaus: Claude Berri
★☆☆☆☆ K
Anna Gavaldan jutusteluromaanit ovat saaneet myös Suomessa uskollisen lukijakunnan, mutta Kimpassa-opuksen (2004) elokuvasovitus (2007) on tainnut päätyä vääriin käsiin. Ranskalainen veteraaniohjaaja Claude Berri tuntee kyllä ihmisluonteen heikkoudet ja hallitsee kiireettömän kerronnan, mutta yli seitsemänkymmenen vuoden ikä ei tässä tapauksessa anna parhaita mahdollisia eväitä heittäytyä nuorten aikuisten ajatusmaailmaan.
Heidän ajelehtimisestaan nimittäin on kysymys. Kirjaa lukemattomana en tiedä, kuinka keskeisiä vanhustentalossa asuva yksinäinen mummo Paulette ja aristokraattinen hienostelija Philibert ovat alkuperäisteoksessa, mutta elokuvassa painopiste siirretään sangen selvästi toimistoja siivoavaan Camilleen ja moottoripyöräilevään Franckiin.
Jälkimmäisen isoäiti Paulette on matkassa jonkinlaisena kuriositeettina, pääparin inhimillistäjänä, kun taas avulias Philibert putoaa omituisesti kelkasta elokuvan puolessa välissä. Ratkaisun silmiinpistävyys korostuu, kun koko porukka sentään päätyy hänen hulppeaan kaupunkiasuntoonsa.
Jutun juju lienee siinä, että suklaasilmäinen Audrey Tautou ja ohjaajanakin palkittuGuillaume Canet ovat maksavan yleisön vetonauloja, joiden roolit on asennettava maineen mukaisiksi. Tällöin on vain huolehdittava, että puheliaan ihmissuhdefilmin luonnehdinnat ovat vereviä ja mukaansa tempaavia.
Ikävä kyllä kumpikin hahmoista säilyy tuskallisen yhdentekevänä. Heidän yhteen päätymisensä vaikuttaa enemmän paremman puutteessa tehdyltä tilapäisratkaisulta kuin kahden ihmisen palavalta rakkaudelta. Keskusparin motiiveista sen paremmin parisuhteessa kuin elämän muissakaan asioissa minulle ei syntynyt mitään käsitystä.
Anna Gavaldan opuksille löysä elokuva tarjoaakin karhunpalveluksen.
Heidän ajelehtimisestaan nimittäin on kysymys. Kirjaa lukemattomana en tiedä, kuinka keskeisiä vanhustentalossa asuva yksinäinen mummo Paulette ja aristokraattinen hienostelija Philibert ovat alkuperäisteoksessa, mutta elokuvassa painopiste siirretään sangen selvästi toimistoja siivoavaan Camilleen ja moottoripyöräilevään Franckiin.
Jälkimmäisen isoäiti Paulette on matkassa jonkinlaisena kuriositeettina, pääparin inhimillistäjänä, kun taas avulias Philibert putoaa omituisesti kelkasta elokuvan puolessa välissä. Ratkaisun silmiinpistävyys korostuu, kun koko porukka sentään päätyy hänen hulppeaan kaupunkiasuntoonsa.
Jutun juju lienee siinä, että suklaasilmäinen Audrey Tautou ja ohjaajanakin palkittuGuillaume Canet ovat maksavan yleisön vetonauloja, joiden roolit on asennettava maineen mukaisiksi. Tällöin on vain huolehdittava, että puheliaan ihmissuhdefilmin luonnehdinnat ovat vereviä ja mukaansa tempaavia.
Ikävä kyllä kumpikin hahmoista säilyy tuskallisen yhdentekevänä. Heidän yhteen päätymisensä vaikuttaa enemmän paremman puutteessa tehdyltä tilapäisratkaisulta kuin kahden ihmisen palavalta rakkaudelta. Keskusparin motiiveista sen paremmin parisuhteessa kuin elämän muissakaan asioissa minulle ei syntynyt mitään käsitystä.
Anna Gavaldan opuksille löysä elokuva tarjoaakin karhunpalveluksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti