Marttyyrit (2008)

Ohjaus: Pascal Laugier

★☆☆☆☆ 

Vaihtoehtoelokuviksi kelpaavat turhan usein roskafilmit, joiden ainoa valtavirrasta erottava piirre on jokin tyylillinen äärimmäisyys, kuten brutaali väkivalta. Kun levittäjä sitten mainostaa tuoreinta saalistaan kauhuelokuvan uutena mittatikkuna hirvittävyydessä, epäilee oitis pahinta.

Marttyyrit (2008) onkin puistattava elokuva, ja tietysti väärällä tavalla. Yhden roolihenkilönsä sanoin kärsimystä on ruokittava kylmästi ja systemaattisesti, joten elokuvassa jokainen portti pelastukseen vie seuraavaan painajaiseen. Koska näkökulma on fyysisesti heikomman puolella, tapahtumat synnyttävät normaalissa ihmisessä äärimmäistäkin epämukavuutta.

Kauhuelokuvan todellisena tasonmäärittäjänä ja siten tämänkin teoksen verrokkina usealla tasolla on kuitenkin täydellisyydessään ylittämätön Stanley Kubrickin Hohto (1980), jossa näytettyä väkivaltaa ei ole juuri lainkaan, mutta uhkaa senkin edestä. Hohto myös kuvaa syvällisesti jotakin asiaa, mielen ja perheen murtumista eristyksen paineessa. Marttyyrit pyrkii pitkälti samaan, mutta on keinoiltaan yksipuolisen sydämetön ja sisällöltään yksiselitteisen katteeton.

En halua kuitenkaan pilata kenenkään katsomiskokemusta, joten tyydyn toteamaan juonesta vain sen, että se kertoo kahdesta nuoresta naisesta, jotka lähtevät kostamaan toiselle lapsena tehtyä pahaa. Uutiset kellareissa vangittuina kasvaneista ihmisistä ja heidän järjettömästä tuskastaan mieleen tuova elokuva käyttää niiden nostattamaa kiukkua halveksuttavana perusteena hyytävälle piittaamattomuudelleen. Julmuuden motiiveiksi ja syyllisyyden viitan sovittelijoiksi kummitusjuttujen kuoleman kätyrit ovat liian helppoja ja ylimalkaisia.

Marttyyrit on nykyisen sensaatioelokuvan ilmentymä. Ensin kaadetaan tuutit täyteen inhottavaa sadismia, sitten haetaan oikeutusta sille löysillä viittauksilla tosielämän tapahtumiin, kiedotaan tarina yllätyselementin ympärille ja lopulta vieritetään vastuu tarpeeksi epämääräisen organisaation kannettavaksi.

Ohjaaja Pascal Laugier edustaa raakuudella ratsastavia rahastajia, joiden päämäärät ovat tietysti Hollywoodissa. Sitä ennen on herätettävä huomiota eikä häikäilemätöntä väkivaltaa parempaa välinettä ole toistaiseksi keksitty.